Tähtäimessä: 160-neliöinen valubetoniharkkotalo jyrkkään rinteeseen. Pääsisäänkäynti ylärinteestä, huoneita kuusi.

lauantai 28. elokuuta 2010

Uupumista havaittavissa


Eilen saatiin yläkertaan lattiavalu. Niinkuin rakas kankenainen kirjoittikin, syvästi betoninharmaana. Mitä olisin voinut tehdä? Sanoa että rapsuttakaapas laasti takaisin, hankin jostain uudet ukot?

No, uusi lattia näköjään kelpaa leposijaksi sudenkorennolle, niin miksipäs ei meille. Hiukan kankeana se vielä jaksoi liikkua, kun sitä kosketin. Siitä sais joku saunalle hyvän lemmikin.

Kunta sit on kaikessa HILJAISUUDESSA antanut Soneralle luvan kännykkämastoon meidän maisemaan, n. 200m päähän talostamme. Nettisivuilta hakemus on hävinnyt heti vaaditun 14 päivän jälkeen, vaikka muut siellä on edelleen. Koko kylä on uupunut, sen hankkeen kaatamiseksi taisteltiin kevät. Eilen porattiin kallioon reiät louhimista varten. Oisko jollain ideoita?

perjantai 27. elokuuta 2010

Lattia jalkojen alla

Alakerran lattiat valettiin maanantaina ja yläkerran lattiat tänään. Nyt siis vain kuivatellaan. Näillä sadesäillä kuivuminen tuskin on turhan nopeaa. Ensi viikolla on sitten ikkunoiden asentamisen aika, ja väliseiniäkin voidaan ruveta rakentamaan. Aika ihanaa, kun talo näyttää koko ajan enemmän talolta. Enää ei edes iske ahdistus joka kerta raksalla käydessä. Nyt osaan vähän paremmin suhtautua siihen, että ongelmat on tarkoitettu ratkottaviksi eikä murehdittaviksi.

Eilen illalla maalasin muutaman tolpan ruosteenestopohjamaalilla. Pieni ja nopea homma kiinnitti minua taas tiukemmin tähän projektiin. On tosi kiva päästä itse tekemään jotain konkreettista. En silti luvannut maalata räystäitä viiden metrin korkeudessa killuvilla hukkalaudoista kyhätyillä telineillä. En kaipaa niin vakavaa vaarantunnetta, ja sitäpaitsi viikonloppuna on aika paljon ohjelmaa muutenkin.

Päivän ilonaihe: Saatiin myytyä yksi turhista rautapalkeista.
Päivän ärsytyksenaihe: Urakoitsija kertoi jälkikäteen, että valuporukka ei ollutkaan hänen palkollisiaan, vaan heille pitää maksaa käteen. Nyt on siis todella harmaat lattiat, harmaammat kuin olisimme halunneet!

sunnuntai 22. elokuuta 2010

Konesaumakatto - suosittelen!



Nyt on ensimmäinen "valmis" pinta paikallaan. Eihän tuo nyt lopullinen ole, tai ei ainakaan pitäisi olla, koska suunnitelmissa on maalata katto tummanharmaaksi myöhemmin. Milloin sen aika on, ei ole vielä varmaan. Muutaman vuoden katon pitää antaa olla, mutta takarajaa ei ole. Periaatteessa paranee vain vanhetessaan. 
 
Konesaumakatto on yksi niistä työvaiheista (ilmeisen harvoista ehkä?) joita voin muistella tyytyväisenä vielä vuosienkin päästä. En nyt ainakaan keksi mitään mistä valittaisin. Puheluihin vastattiin aina, neuvoja sain enemmän kuin osasin odottaa, jne. Kertakaikkiaan ammattimainen asenne niin asiakaspalvelussa kuin työssä itse katolla. Työn teki JP-Peltityö Oy Nummelasta. Aivan ehdottomat suosittelut annan heidän työstään.

Muuten on alakertaan väännettyä vesijohtoa, sähköjohtoa ja lattialämmitysputkea. Siellä viimeistä lenkkiä vaille on valmista valettavaksi ja valu on tulossa tiistaina. Yläkertaan on laitettu tuulenohjaimet ja pystystyroksit kattoon. Seuraavaksi sinne laitetaan höyrynsulkumuovi. Sitten olisi tarkoitus levitellä styroksit ja ottaa putkimiehet ja sähkömiehet tekemään valun alle tulevat hommansa valmiiksi. Ehkä jo loppuviikosta saadaan valu myös yläkertaan. Hyvä olisi saada, koska Skaalan asennusporukka ei saanut viestitettyä tehtaalle, että en halua ikkunoita vielä ennen valuja. Ikkunat ilmestyivät pihaan, ja nyt on pieni pelko siitä miten ne siinä säilyvät. Sadevedeltä ne onneksi on suojattu, mutta jos kova sade tulee, roiskuu kadulta vesi pakettien alle eikä siellä muoveja ole.

Parvekkeen rakennetta hiukan muutettiin viime metreillä, josta seurauksena teräksiä jäi hiukan yli. Olisihan niitä muutenkin vähän jäänyt, koska jouduin ostamaan ne täysinä 12m tai 6m kankina. Eli jos jollain on tarvetta seuraaville profiiliputkille, ota yhteyttä! 140x140x5 12m + 279cm + 71cm, 150x100x5 474cm, 100x100x4 430cm ja 100x80x4 238cm

keskiviikko 11. elokuuta 2010

Missä on paniikkinappula?

Arki painaa päälle, ja meinaa tukehduttaa minut alleen. Ihan normaali töissäkäyminen (tarkoittaa kuuden herätyksiä), lasten- ja kodinhoito imee mehut tehokkaasti. Sitten pitäisi vielä olla päättämässä pintamateriaaleja ja sahaamassa styrokseja ja kantamassa kiviä ja... lista tuntuu loputtomalta. Jos vielä voisin, taitaisin viheltää pelin poikki. Kaikki tuntuu menneen liian kovalla vauhdilla eteenpäin, tai ainakaan minä en ole pysynyt siinä vauhdissa mukana. Olkoonkin, että joka homma on viivästynyt viikkoja meistä riippumattomista syistä. Minä haluaisin nyt kunnolla aikaa miettiä asiat loppuun ja sitten tehdä ne rauhassa. Tuntuu hurjalta ja hullulta, että vuosi sitten emme vielä ajatelleet rakentavamme taloa ikinä, ja nyt ollaan tässä vaiheessa. Toisessa vaakakupissa painaa tarve päästä muuttamaan pois tästä homeenhajuisesta vuokrakämpästä, jonka ympäristössä on viime viikkoina nähty ja kuultu liikaa väkivaltaa.

Ainainen väsymys ja kiire ovat johtaneet siihenkin, että parisuhde on melkolailla kuralla. "Toiset kaatuu, me ei milloinkaan" uskoin pitkään, mutta enää en ole ihan niin varma.
Kun kommunikointi on väsyneitä huokauksia ja kiukkuisia murahduksia, on vaikea pitää mielessä, että tämä ihminen tässä on rakas puolisoni, ja yhdessä ponnistelemme saadaksemme perheellemme ihanan kodin. Hirmu helposti sitä näkee ongelmat toisen syyksi ja erilaiset näkemykset henkilökohtaiseksi loukkaukseksi. Vähäinen yhteinen aikamme ei ole kovinkaan laadukasta, kun se on kulutettava vaikkapa hanakuvastojen parissa. Meistä molemmat on aika huonoja päättämään, niinpä päätökset jää aina viimetinkaan. Kiirepäätökset taas kiristävät pinnaa entisestään. En halua enää yhtään soittoa töihin tyyliin "Mihin kohtaan se ammeen hana laitetaan, pitää tietää NYT!" Minulle on tyypillistä tehdä kunnolla kaikki minkä teen, ja kaikenlainen hutaiseminen kammottaa. Haluaisin tutkia jokaisen asian perusteellisesti ennen päätöksentekoa, mutta sellaiseen ei nyt tässä elämässä ole mahdollisuutta. Joudun siis kaiken aikaa kamppailemaan myös itseäni vastaan, ja se on tosi kuluttavaa.

Lopetan vuodatuksen ja siirryn tekniseen osioon:
Kattopeltejä ei ole edelleenkään, toivottavasti ensi viikolla jo on. Ikkunoiden toimitus myöhästyi lisää, joten mies ihan itse päätti siirtää sitä enemmänkin. Valetaan siis lattiat ennen ikkunatoimitusta, ettei tarvitse suojailla ikkunoita niin huolellisesti.
Porakaivo on nyt tehty, muttei vielä varusteltu. Vesi nousee vain 8,5 metrin syvyyteen, eli emme hirveästi taida saada pumpattua sitä hyötykäyttöön. Onneksi sen varaan ei oltu mitään laskettukaan. Mitään naisen silmin merkittävää tontilla ei siis ole tapahtunut viime aikoina. Naapuritontilla sitten sitäkin enemmän: naapurin valmistalo tiputeltiin paikoilleen torstaina. Melkoinen shokki oli kotiintullessa nähdä mintunvihreä piparkakkumökki siinä, missä aamulla ei ollut kuin perustukset.

Kuvia ette saa edelleenkään, sillä ne ovat kaikki kankemiehen koneella. Ehkä hän sitten jossain vaiheessa ehtii ja jaksaa.

keskiviikko 4. elokuuta 2010

Pursotuksia - kuin taidetta

Sain kommenttia että liekö kuusi vielä katolla kun mitään ei tapahdu. No, tarinoin hiukan tämän hetken tilannetta, mutta ensimmäiseksi voin kyllä myöntää että on sekä ollut tapahtumatta, että ihan vaan laiskuus iskenyt tietomakoneita kohtaan.

Niin on loma osunut ja uponnut, että  näin nörttiammattilaisena on tietokone ollut mooonta päivää koskematta. Puhelimesta toki pakolliset veispuukkaukset ja iimeilit katselen, mutta se on nopeeta hommaa se. Liekö nörtti siis enää ollenkaan. Mietin tänään, että opiskelisinko kondiittoriksi, kampaajaksi vai semmoiseksi joka poistelee ihokarvoja. Kokeneemmat konkarit arvaavatkin, että uretaanin kanssahan sitä on puuhasteltu tämä päivä. Apukarmeja upotellut eristeeseen. Sitten kun oli apukarmit mitoitettu (ikkunoissa kakkoskakkosta, ovissa kakkosnelosta), niille tehty urat (sähkömoottorisahalla, jonka laipassa mittapuu estämässä liian syvät urat, kuumailmapuhaltimella, vasaralla, sorkkaraudalla ja puukolla) ja tukipuut estämään pullistelut, niin pääsinkin pursottelemaan uretaania. On se vaan ihmeaine. Sillä sai tuossa syyspuhurissa itselleen kätevästi housunpaikat samaan hintaan. Tuli kokeiltua uretaanin toimivuus muotovaahtonakin. Tajusin kyllä muutaman ihokarvakokeilun jälkeen antaa sen ensin kuivua, ennenkuin ryhdyin kaapimaan pois. Nyt onnistuu siis sekä kerman pursotus, astetta kiinteämmän muotovaahdon laitto, että myös ihokarvojen poisto. Halukkaat ilmoittautukoot kommenttina.

 Katto kun viime päivitityksessä sai muotonsa kattotuolien muodossa, on nyt tilanne se, että aluskate on asennettu ja konesaumapeltikattomiehen (hienon sanan keksin) ohjeiden mukaisesti laudoitettu 5cm raolla. Lammin puutavaratoimittaja otti ja unohti toimittaa mulle erän raakaponttilautaa ajallaan (vai liekö mennyt jollekulle pääministerille?) niin parvekkeen kohdalta kattolaudoitus vielä puuttuu. Sain toimittajan kanssa sitten sovittua, että kun tavaraa vaan ei ala näkymään, niin jospa he ostaisivat ne mulle jostain paikallisesta ja haen ne sitten sieltä. Niinpä hain tänään S-Raudasta ponttilautaa 249,5m.

Myös kauan kaivattu porakaivokoneisto saapui tänäiltana tontille! Aamulla lähdetään kohti maan keskipistettä. Tavoitteena TIETENKIN reikä läpi pallon, jolloin kaukomatkailu helpottuu huomattavasti. Eikös maan vetovoima hoida pehmeän laskeutumisen pallon toiselle puolelle voiman ja vastavoiman lain perusteella, eikös?

Virallinen osuus olkoot se, että runkokatselmus suoritettiin tänään 4.8. klo 9. Risupalaute kuuluu yksinoikeutetusti LVI-urakoitsijalle, josta en ole kuullut kuin huhuja ja lupauksia viimeiseen kolmeen viikkoon. Alkaa lattiavalut painaa ikävästi päälle, mutta eipä voi valaa kun ei viemäröinnit ja vesijohdot ole paikallaan! Ruusut sen sijaan, niinkuin olisi kuulunut ehkä jokaisella kertaa, kuuluvat rakennesuunnittelijallemme! Niin ja isälleni, joka on tällä viikolla häärinyt apukarmiapuna. Rakennesuunnittelija (Mikko Tähtinen) on jopa lomalla ollessaan auttanut reppanaa hädässä. Siinä kaiken keskellä lähetti myös kutsun ja pääsyliput Tammelan Hakkapeliittatapahtumaan (http://www.nsaura.fi/tapahtumanesittely.html)!

Nyt kun tämä on todistetusti kokeiltu, että pikku tökkimisellä saan aikaiseksi jotain päivittää, niin kannustankin teitä reippaasti kyselemään perään, jos ei blogiin meinaa uutta kamaa ilmestyä! Kankenainen nappaili tänään kuviakin, ovat visusti tallessa tuolla kamerassa. Kuvapäivityksiä tänään ei siitä huolimatta tule, mutta ehkä taas joskus! Parhaiten kuvia saattekin nähtäville ilmestymällä paikanpäälle. Tutummat tietää paikan, tuntemattomammat voivat ilmoittaa halukkuudestaan, niin eiköhän paikkatieto saada toimitettua.