Vankisellejä ja ikkunoita

Hei taas!

Nyt on talossamme ikkunat paikoillaan, yhtä lukuunottamatta. Toinen keittiömme suurista ikkunoista oli rikki jo saapuessaan. Toivottavasti saamme pian ehjän tilalle. Muutoin ikkunat ja ovet olivat miltei kunnossa, joitain pikkuvikoja kuitenkin löytyi. Niinkuin vaikka se, että yksi ikkuna ei aukea ollenkaan! Siis sellainen, jonka olisi kovasti syytä aueta. Osa ikkunoistamme on kiinteitä, niitä emme ole väkisin avaamassa. Varsinaista etuovea emme uskaltaneet vielä asentaa paikoilleen, ettei se kolhiintuisi harkkoja ja muuta kantaessa. Nyt ulko-oven virkaa toimittaa
miehen veljen perheen remontista pelastettu ovi.

Appiukko oli taas viime viikon talkoilemassa ja pystyyn saatiin kaksi alakerran väliseinää. Nyt on sitten lastemme vankisellit valmiit. Lähinnä sellejä nuo kopit nyt muistuttavat täydessä betoniasussaan. Saa nähdä, montako vuotta menee saada ne asumiskuntoon. Painostus saattaa tietenkin kasvaa niin suureksi, että valmistuvat hyvinkin nopeasti.

Eilen raivasimme roskaa pois tontilta, ja sitä olikin kertynyt melkoiset määrät. Puutavaraakin on niin paljon, että polttamiseen taitaa mennä vuosia. En oikeastaan haluaisi hienossa takassamme polttaa naulaisia ja osin homeisia/betonisia lautoja, mutta hullua kai niitä on kaatopaikallekaan rahdata. Toisaalta voisin kysyä vaikka työkaverilta, tarvitsevatko lämmityspuuta ensi talveksi. Pannuhuoneessa sillä puun ulkonäöllä ei ole yhtä paljon merkitystä kuin tunnelmatakassa.

Olen katsellut kukkasipuleita sillä silmällä, ja ostinkin jo pari pussia. Tuskinpa kuitenkaan ehdimme ennen talventuloa muotoilemaan ja multaamaan pihaa. Ehkä heitän säkillisen multaa johonkin soveltuvaan kohtaan ja kätken ne sipulit siihen. Riemu kevään ensikukista on niin suuri!