Valon pisaroita

Kiitos myötäelämisestä, tunnen velvollisuutta raportoida edes lyhyesti.
Sain kevääksi töitä ennen kuin ehdin niitä etsiäkään. Ei oman alan, mutta omalta kylältä, eli olen tosi tyytyväinen. Lyhemmät työmatkat, lyhempi työaika ja parempi palkka = parempi mieli. Bonuksena työajalla tapahtuva ulkoilu! Kokeilen siis päiväkotielämää toukokuun loppuun saakka.

Raksahommat etenevät hiljalleen, kiirettä jo pitäisi pitää.
Tänä iltana isäni tuli yllätysavuksi ja sahaili yläkerran kylppärin kattopaneelit määrämittaan. Minä puolestani vahasin ne ekan kerran, huomenna vuorossa toinen kerta. Käytän Osmo colorin peittävää valkoista vahaa, joka sopii myös kosteisiin tiloihin. Levittäminen oli helppoa ja kivaa, mutta lopputulosta en vielä tänään uskalla hehkuttaa. Tuo ensimmäinen kerros ei peittänyt juurikaan, mutta ehkä se toinen sitten peittää tarpeeksi. Tai sitten on vahattava vielä kolmanteen kertaan.

Alakerran käytävään ja kodinhoitohuoneeseen tulee reilut alaslaskut järkyttävän putki- ja johtohässäkän vuoksi, ja noihinkin tiloihin päädyimme laittamaan paneelikatot. MDF ei miellytä silmääni, samoin kuin ei luonnonvärinen mänty tai kuusikaan. Kuultolakkaus/vahaus ei sekään iskenyt. Pitkällisen etsimisen ja pohdiskelun jälkeen törmäsin eräänä yönä Lopella Karheen. Tuo rankasti mielipiteitä jakava sahapintapaneeli iski suoraan sydämeeni persoonallisella luonnollisuudellaan. Ihailen raakalautamuotilla valettuja betoniseinä ja -kattoja, joita en harmikseni tähän taloon saanut. (Autokatoksen tukimuurissa yritys oli hyvä, mutta toteutus toisluokkainen.) Tässä paneelissa on hippunen samaa henkeä. Ja värinä siis peittovalkoinen.

Vaikenen tältä erää, mutta toivon viikonlopun urakoinnin tuottavan paljon kerrottavaa ja kuvattavaa.