Ikkunoita pukkaa

Takaseinälle alkaa hahmottua ikkunoiden paikat. Etuseinään ei ikkunoita hetkeen tule näkyviin, tuolla kohtaa missä seinä nyt on menossa tulee olemaan pimeetä. Päällä on nimittäin n. 170cm maata. Nyt vois tietty viritellä kaikenmoisia tukirakenteita tuonne, niin vois tulevaisuudessa kaivautua kylppärin seinän läpi ja tehdä lisäsiiven maan alle. Olipas nerokas idea, eikös?



 

Tän hetken tilanteesta voisin kertoa, että LVI-suunnitelma vihdoin valmistui. Miltei kolme viikkoa luvatusta myöhässä. Sain suunnitelman puoleen sit puoleen hintaan moisen "palvelun" vuoksi. Sillä saavutuksella ei hyvityksestä huolimatta pääse suosittelemme-listalle ja kun häpeälistaa ei ole, niin jääkööt tässä yhteydessä firma mainitsematta. Antoivat kyllä urakkatarjouksenkin, mutta arvatkaapa vain kilpailutanko? Tällä hetkellä heidän osakkeensa eivät taivaisiin nouse. Ikkunakilpailutus on ihan loppusuoralla. Meinasin huomenna päättää kumpaa tulee, Domusta vai Skaalaa. Huimaa hommaa sekin, kilpaillaan asioilla joista en ikinä tule saamaan varmuutta sainko mitä tilasin. U-arvot, ilmanpitävyys, välikaasun pitoisuudet jne. Kuinka moni on mitannut ikkunansa energiatehokkuutta yms. kotikonstein? Hinnat ovat kuitenkin niin lähellä toistaan että taitaa lopulta päätös tulla joko noiden tilastotietojen, värivaihtoehtojen tai ovimallien mukaan. Toki ovetkin voi erottaa tarjouksesta omaksi kokonaisuudekseen, joka omalta osaltaan lisää vaikeusastetta. Ikkunat lasken kokonaisuuteen "pysyvä tekninen tai rakenteellinen kokonaisuus", joten halvinta ja huonointa en kelpuuta. Toki ikkunat joskus voi vaihtaa, mutta siihen menee niin pitkä aika etten minä ainakaan sitä nyt mieti. Ovat kuitenkin osa energiatodistusta, joka on (tai saattaa olla) osa jälleenmyyntiarvoa. Myynti on ajatuksissa kuitenkin vielä kauempana kuin ikkunoiden vaihto. 



 

Tulevasta voisin kirjailla vaikka sen verran, että 2km harjaterässatsi on tulossa huomenna. Noi kun upotetaan valuihin, niin ollaan saatu 5km terästä seiniin. Plus tietty anturoissa olevat teräkset. On siinä kovaa kerrakseen. Sen jälkeen on tulossa ensiviikon tiistaina uusi lasti harkkoja. 36 lavaa kamaa on kohta taas tontilla. Nyt onkin kaikki nosteltu anturoiden sisään ja sieltä niitä ladotaan seiniin. Jossain kohtaa tarttee taas valun, mutta sen toimitusaika kun on niin nopee, niin ei oo vielä puhuttu milloin se olis tulossa. Toivottavasti kuitenkin ennen 7.6. koska silloin on tulossa välipohjan ontelolaatat ja sisäportaat. Sen jälkeen viimeinen harkkosatsi tulee 14.6. Se sisältää melkeinpä pelkästää kevyet väliseinät, vissiin hiukan jää ulkoseinäharkkoja vielä tuohonkin toimitukseen.

Hölmöläisten hommia?

Viikonloppu on kulunut kaatosateessa rakenteita letkulla kastellen. Hieman hullulta tuntuu, mutta niin se vain on tehtävä, jottei betoni kuivu liian nopeasti ja halkeile.

Tällä hetkellä minusta tuntuu, että kovin harva asia tässä projektissa on mennyt ihan putkeen. Harmittaa ja kiukuttaa, että meidän pitää neuvoa ammattilaisia tekemään työnsä oikein. Sinisilmäisenä kuvittelin itsestäänselvyydeksi, että jokainen haluaa tehdä työnsä hyvin. Ehkä talonrakennus on aina yhtä takkuista ja kenties pikkuvirheitä sattuu kaikenaikaa muillakin raksoilla, mutta perfektionistin voimille tämä ottaa. Onneksi minulla on reipas ja viisas kankemies, joka ei katso vikoja läpi sormien, vaan puuttuu asioihin! Ahdistaa ajatellakaan, että talo olisi hyvinkin voinut sortua, jos raudoitus olisi jätetty sellaiseksi, kuin se urakoitsijan jäljiltä oli.

Rakentamisen oppitunti numero yksi oli siis aiheesta älä luota kehenkään. Tai itseensä (ja mieheensä!) tässä on pakko hiven uskoa, mutta kokonaisuuden annan Jumalan käsiin. Antakoon Hän meille viisautta huomata ne virheet, joihin oikeasti on puututtava ja kärsivällisyyttä kestää ne pienemmät kämmit.

Eilen kävimme ihan pikaisesti Starkissa kurkkaamassa näytettä lattiasta, joka netissä näytti hienolta: Timberwisen tammilautaparketti värinä clay. Livenä tuo lattia ei harmikseni ollut yhtä hieno. Harmaata väriä oli lähinnä vain urissa (pinta kun on harjattu), joten lopputulos on melko kirjava. Täydellisen lattian metsästys jatkuu siis yhä. Tarkoitus olisi laittaa jonkin sortin puulattia yläkertaan, eli olohuoneeseen, keittiöön, vanhempien makuuhuoneeseen ja työ/vierashuoneeseen. Tuulikaappiin ja kylppäriin ajattelin samaa laattaa, jota tulisi myös alakerran kodinhoitohuoneeseen, käytävään ja kylppäriin. Laattaa ei siis ole valittu vielä, se on tarkoitus valita parkettiin sopivaksi. Lastenhuoneiden lattiamateriaali on myös ihan avoin vielä. Ehkä se tulee samasta parketista, ehkä ei. Sekin pitäisi päättää, miten päällystämme betoniset elementtiportaat. Minun villi ideani oli, että porrasaskelmat olisivat samaa puuta kuin yläkerran lattiat ja askelmien välit olisi laatoitettu samalla laatalla kuin alakerran aula, johon portaat laskevat. En vain tiedä, miten vaikea sellaista on sitten toteuttaa.

Valu nro 1.

Heh, vai meni edellinen kuva väärinpäin. Mistä lie johtui.



Raudoituksia korjattiin se mitä voitiin rakennesuunnittelijan antamilla ohjeilla. Rakennesuunnittelija tuli tyytyväiseksi ja siinä samalla minäkin. Toi suunnittelija kun on mun ehdoton luottopakki tässä vaiheessa. Pitääkin lisätä suositus-listaan joskus kun jaksaa.

Vaakarautoja hiukka porattiin päistä lisää ja pystyyn tehtiin lisätapitus sisäpuolelle anturaan. Nytte saatin lujuuslaskennat taas semmoisiksi ettei harkot valu kylpyammeeseen maanpaineen vuoksi. Jatkossa poitsut sit osaa raudoittaa joten voinen näin rakennuttajan ominaisuudessa hakea jotain eu-rakentajakoulutustukea.

Urakoitsija hankki lisävahvistuksia valuun, pari toisessa kohteessa heilunutta ukkoa, jotka siis on tehneet lammia aikaisemminkin. Selkeesti niillä olikin enemmän näkemystä ja jälki oli parempaa.

Silti tuolta eu-rahastosta voinee lähettää osuuden myös noista, koska jätkät ei meinanneet vibrata valua ollenkaan. Ei kuulemma ennenkään oo vibranneet, koska se lyö kiven irti eristeestä ja ku betoni on niin notkeaa että se menee jokapaikkaan. Heidän kokemus näkyi ehkä eniten vastaansanomisen vakuuttavuudessa, mutta kyllä ne pienen keskustelun jälkeen tarttui vasta paketista otettuun vibraansa ja pöristelivät koko tönön ympäri. Betonipinta ihan oikeaoppisesti laski vähäsen, joten toivottavasti nämä tyypit vibraavat jatkossa kaikki tulevat lammitalot.

Toinen lammin painottama juttu valussa on kastelu ja senkin hoidin itse. Kyllähän ne hiukan kasteli, mutta en usko sen olleen riittävä ja siksi tartuin itse letkuun. Myös valun yläpinnan siivouksen vesisuihkulla tein itse. Tyypit vaan valoi harkot hiukan liian täyteen (lammi suosittelee valun jättämistä ylimmän harkon puoliväliin) joten jouduin letkuttamaan hiukka sitä betoniakin pois. Ei reppanat muuten olisi saaneet seuraavan varvin vaakateräksiä millään mahtumaan.

Tänään tehtiin ensimmäisiä täyttöjä. Eli sisäpuolelle nosteltiin hiekkaa, niin onnistuu uusien harkkovarvien nostelu vähän paremmin. Kivasti ne on harkkopinot vähentyneet. Ontelolaattoja urakoitsija toivoi paikalle 28.5. perjantaina, mutta oli sen verran kiirettä sielläkin, että aika saatiin vasta 7.6. Mikä on mun mielestä ihan hyvä, eivätpä ainakaan kiireen vuoksi tee virheitä. Seuraavaa harkkokuormaa tahtoi sitten heti ton jälkeen, mutta mun laskelmien mukaan harkkoja tarvitaan kyllä jo ennen tuota ontelolaattatoimitusta. On nimittäin sen verran vähissä jo harkot, eikä seinää ole kuin 10cm - 30cm yli valmiin lattiapinnan. Tekee siis noin puoltoistametriä harkkoseinää yhteensä tähän mennessä (140 - 160 cm). Vielä pitäis siis 250cm - 270cm saada seinää nousemaan ennenkuin ontelot voi tulla ja harkoista on mielestäni jo puolet mennyt.

No, täytyy maanantaina kysyä urakoitsijalta, että onko hänen laskuissaan erilaiset arvot. Nopeasti aikovat kuitenkin homman tehdä, koska edelleen ovat sitä mieltä että vesikattoa voi tehdä kesä-heinäkuun vaihteessa. Kuulin just läheiseltä Lammi-kivitaloasukkaalta, että heillä aloitettiin rakentaminen suunnilleen samoihin aikoihin, ehkä hiukan aikaisemminkin, eli huhtikuussa ja vesikate päästiin laittamaan tammikuussa. Siellä olikin vain yks palkattu ukko ja sit rakennuttaja oli itse apumiehenä. Toivottavasti meillä aikataulu pitää. Pitäis vaan osata visioida hiukan pidemmälle tulevaan, että osaisi ajoissa olla liikkeellä. Nyt on noiden ontelolaattojen lisäksi haasteena löytää rakennustelineitä vuokralle. Kaikki myy eijoota. Urakoitsija puheli että voivat he rakentaa puusta telineet, kunhan hankin lisää kakkosnelosta. Mä vaan "vastuullisena" oon liemessä jos he tekevät yli 2m korkeat telineet ja siellä sattuu jokin vahinko. Mun pitäis kuulemma osata huolehtia tämmöisistäkin. Onneksi vastaava mestari osaa antaa vihjeitä. En mä vaan oikeesti tietä mitä teen jos telineitä ei löydy ja sen vuoksi uhkaa työmaa seisahtaa. Vuokraiskohan virolaisfirmat telineitä Suomeen?

Terassin ovesta voi jo kulkea!

Yritin hieman halkoa puita, mutta näin auringon laskettua hyttyset oli toista mieltä. Siinä sit suutuspäissäni huitoessa hyttysiä ja halkoja vuorotellen lipsautin kirveeni kiveen. Suutuspää vain kasvoi mutta huitomisen lopetin. Keskityin sit ihmettelemään talon vaiheita. Hiukan mietityttää raudoitukset nurkissa, pitää huomenna kysyä vastaavalta. Raudat ei mielestäni mee tarpeeksi ristiin. 

Tässäpä tämän päivän tilanne harkotuksen osalta. Valu on tulossa torstaiksi. Oikealla oleva kolo on terassin ovi. Että meninpä tänään ekaa kertaa terassilta "sisään" taloon.

Harkkokerroksia syntyy

Huomasin tuossa että viimeisestä kuvasta on jo vierähtänyt tovi. Olen ilmeisen laiska kuvien käsittelijä (lasken käsittelyksi myös koneelle siirron), joten kuvalliset bloggaukset jäänevät pitkälti näin puhelimen välityksellä tehtäviksi. Tästä täytyy sanoa, että näinkin laiska kuin minä pystyy helposti lisäämään kuvia blogiin. Eli siinä sitä syntyy, harkkoseinää. Vielä ei tosin olla saavutettu edes maanpintaa, eli ei tässä nyt vielä voi ryhtyä muuttolaatikoita pakkaamaan. Mutta kokonaisuudessaan mukavaa että näkyvää seinää alkaa syntymään.

Odottelen kaivuria saapuvaksi. Pitäis kaivaa viemäriä ja vesijohtoa pätkän verran auki ja kääntää hiukan eri asentoon. Jää nyt tuonne kylmän varaston puolelle, eikä se oo hyvä. Kovana talvena vaarana jäätyminen. Olis sen voinut noinkin jättää, sit vaan ois tarvinnut lämmityskaapelin vesijohdolle. En kuitenkaan halua tässä vaiheessa jo lipsua hyvästä rakennustavasta, joten pistetään se niinkuin kuuluu. 

Lisäksi pitäis kaataa pari koivua. Ovat vaan sen verran järeitä ja kallellaan taloon päin, että odotan saavani kaivurilta tukea.

Aloituskokous pidetty onnistuneesti

Nyt se sitten oli. Aloituskokous. Samalla meni myös pohjakatselmus, joten nyt on urku auki aina lopputarkastukseen saakka. Rakennusvalvontaa ei enempää kiinnosta. Ei huomautettavaa, joten kaikki on kohdallaan. Käytiin samalla läpi korkeusasema ja rakennusvalvojan puolesta ei ole ongelmaa vaikka taloa pullautetaan yks harkkovarvi ylöspäin. Vastaava mestari katselee lähettämääni vaaituskuvaa ja päättää asian. Hiukan antoi ennakkomerkkejä siihen että todennäköisesti se ylimääräinen kerros sinne tulee, hänellä on kuulemma tapana nostaa.

Niin juu, vastaava mestari on nyt vaihtunut. Tai oikein tarkkoja kun ollaan, niin ei se virallisesti edes vaihtunut, kun ei sitä oltu vielä kuntaan ilmoitettukaan. Mulle se kuitenkin kävi nyt selväksi. Hannu Viitanen jatkaa yhä pääsuunnittelijana ja vastaavaksi mestariksi ilmoitetaan Vesa Vartiainen. Olen tällä hetkellä todella tyytyväinen ratkaisuun. Sain vastaavaksi sen mitä toivoinkin. Vesasta olen saanut suositteluja useammaltakin taholta ja ensivaikutelma oli hyvä. Zekatan toimitusjohtaja myös viimein soitti ja kertoi tilanteen. Oli tietysti pahoillaan kommunikaatiokatkoksesta. Oli syytäkin olla. Tilanne oli kannaltani ahdistava. En saanut haluamaani palvelua. Tj lupasi soittaa minulle myöhemmin maanantaina, mutta sitä soittoa ei ikinä tullut. Tänään yritin sitten useaan kertaan soittaa sille ja kertoa olevani hiukan yksin yhteisen ongelmamme kanssa. En nimittäin tiennyt kuka on tulossa aloituskokoukseen. Kävin jopa heidän uudessa konttorissaan, ja siellä onneksi sain Hannun kiinni vaikka toimitusjohtajaa en saanutkaan. Hän kertoi että tulevat Vesan kanssa molemmat aloituskokoukseen. Ja niin tulivatkin. Tuon kokouksen jälkeen sit toimitusjohtajakin soitti. Totesimme yhdessä, että nyt asiat on oikeilla raiteilla ja tästä on hyvä jatkaa. Välitin hänelle myös Lammi-kivitalojen terveiset ongelmastani. On mukavaa kun on tuommoinen "isoveli" jonka turvin sanoilleen saa varmasti tarvittavan huomion.

Muutenkin tuo Lammi tuntuu olevan enemmänkin laatusana kuin talotoimittaja. Aina tuntuu tulevan niin sanotusti parasta pöytään kun sanoo tekevänsä Lammi-kivitaloa. Välillä jopa liiankin kanssa. Tänään soitti eräästä yrityksestä ja tarjosi äänentoistoa tulevaan Lammitalooni. Äänentoistoa! Lapsiluku ja huonemäärä on kuitenkin sen verran hallussa, että en silti keskusradiota ajatellut hankkia. Enkä edes innostunut ajatuksesta että voisin kuunnella radiouutiset tai klassista musiikkia vaikkapa saunassa, terassilla tai yhtä hyvin vessassa. Enköhän mä saa radiosta tarpeekseni työmatkoja ajaessani, eikä musiikin kuuntelu muutenkaan ole mulle se juttu. Saan luultavasti koko budjetin kulumaan ilman että siirtelen hifiääntä ympäri taloa. Olenkohan mä vähän epäonnistunut nörtti, kun en innostu ylenpalttisesti kaikenmoisista piuha- ja tekniikkakauppiaista? Vai pidätänkö vain itselläni oikeuden toteuttaa sitä sisäistä paloani sitten tulevassa kodissa just niinkuin tahdon - tai siis vaimo tahtoo ;-) No, ajattelin tehdä putkivaraukset, niin hurjatkaan piuhavedot eivät jää näkyville...

Tulevasta ajasta voisin ehkä mainita anturavalut, jotka taasen siirtyivät. Nyt kun vielä painaa helatorstai päälle, ei taida ennen perjantaita tapahtua yhtään mitään. Itse en perjantaina olekaan paikalla, joten menee etätöiksi. Toisaalta tämä pieni viivästys on mun etu. Mitäs olen ollut hidas noissa sähkö- ja lvi suunnitelmissa (nokunsevanhavastaavaeisanonut-seliseli). Nyt on sitten aikaa työstää niitäkin. Voi pohtia yhtä jos toistakin läpivientiä ja sen paikkaa. Samalla saa urakoitsijalle sen pienoisen paineen aikataulun siirtymisestä, niin voin käyttää tätä myöhemmässä vaiheessa vipuvartena kunnon palvelulle. Nyt hän tavallaan syö liikkumavaransa ennakkoon. Täytyisi muutenkin istahtaa alas ja lyödä aikataulut lukkoon. Edelleen hän olisi nopein aloittaja kaikista tarjolla olleista, vaikka valut tulisi vasta viikon päästä. Tai vaikka kahden. Ja sitäpaitsi hänhän aloitti jo. Aikatauluja tarvitaan kuitenkin siksi, että kohta täytyisi tilata ontelolaatat, ikkunat, katto jne. Sitten tontti jää kyllä auttamatta pieneksi, jos noita täytyisi säilytellä tontilla, kun monttu odottelee anturavalua.

Huomenna olisi vapaapäivä ja tänään sai loputkin koivut kaatotuomion. Nyt onkin hankala päättää, pistänkö koivut pinoon huomenna käsipelillä vai hankinko moottoripelin viikonlopun reissulta. Panokset nimittäin niin sanotusti kovenee, eli koivut senkuin paksunevat.

Tontilla on elämää

Vaikka blogi on ollut hiljainen, on tontilla elämää. Ainakin sinivuokkojen kohdalla. Muuten on ollut hiljaisempaa. Hain linjapukkeja varten 110jm lautaa ja 60jm kakkosnelosta. Sähkö- ja lvisuunnitelmien loppuhiomista on myös tehty. Suurimmat ponnistelut ajallisesti ja ainakin ajatuksellisesti on kuitenkin mennyt muualle. Niinkuin tarkimmat blogikytät ehkä ovat huomanneet, on suosittelemme-palstalla Zekata pudonnut tarkkailulistalle. Kärsin heidän huonosta kommunikoinnista aina ylintä porrasta myöden. Meidän vastaava mestari vaihtuu - ehkä. Alle tunnin päästä olevaan aloituspalaveriin on kuulemma tulossa kaks tyyppiä. Tällä hetkellä mulle on ihan sama vaikka tulis bussilastillinen, kunhan voisin luottaa että mestari on mun saatavilla ja tukena. No, myöhemmin taas lisää.

Montussa on ukkoja!

Nytpä ne sinne sitten pomppas. Egram Ehituksen ukot pomppas monttuun ja aloitti anturamuottien asettelun. Kävin hakemassa pojille sidontalankaa nipullisen ja nytte ne siellä veivaa muotteja kohdalleen. Aamulla siinä ihmetellessäni näin toisenkin kummastuksen, kunnan miehet toi vesimittarin. Tuo maanantaille lupailtu mittari saapui siis jo tänään, vain vajaa vuorokausi soitosta. Nyt tarttee sit etsiä kaikki lähialueen sammakot, sammaleet ja muut luonnonmeteorologit joista luetaan tulevia yöpakkasia. Tai sit vois käyttää järkee ja kääriä mittarin vaikka vanhaan huopaan jäätymistä pakoon. Kuulin tarinaa eräästä rakennustyömaasta, jossa ensin kaks kertaa mittari jäätyi ja kun lopulta mittarille tehtiin lämmitettävä koppi ympärilleen, niin se paloi. Eli neljäs mittari kesti sitten valmistuneeseen taloon saakka.

Huomenna tulee 36 lavallista kiveä. Eli noin suurinpiirtein kolmasosa kivitoimituksesta. Viikonlopuksi täytyis hankkia 100jm raakalautaa ja 50jm kakkosnelosta linjapukkeja varten. Vois tietty ottaa heti kerralla isommankin lastin, noin niinkuin leikkimökkiä varten. Ei kuitenkaan vielä ole oikein selvillä millä piirustuksilla leikkimökki tehdään, joten ehkä otan tämän puulastin nyt erikseen.

Jännitys tiivistyy

Alkaa olla käsillä ne ajat, kun jotain uutta aletaan rakentaa. Onhan nytkin toki jo jotain tullut, mutta lähinnä semmoista joka on peitetty piiloon. Tiistaina kävin urakoitsijan kanssa tontilla katsomassa paikkoja ja suunnittelemassa tulevaa. Torstaina olisi tarkoitus aloittaa anturamuottien asettelulla. Sinänsä korkea aika onkin, sillä sen jälkeen perjantaina tulee täys kuorma kiveä. Tarkoituksena on nostella kivilavat sinne anturoiden väliin. Saa nähdä miten käy, monttu kun on sen verran syvä ja kaukana. Jos nosturi ei yllä kuin esim. 5m päähän, voi tulla pieniä sijoitteluongelmia.

En mä käsitä miten noi tekijämiehet aina kehuskelee että tässähän on hyvä ja tilava tontti rakentaa. Tila on kuitenkin mielestäni melko rajallinen. Ehkä noi on sit tottuneet niihin espoolaistontteihin, joissa 500 neliön tontille tehdään 300 neliön talo. Vielä vanhalle asuinalueelle, jossa vähintään kahdella puolella tonttia kulkee kohtuullisella liikenteellä varustettu katu. Siinä sitä varmasti onkin hiukka enemmän turaamista nostojen ja siirtelyiden kanssa. Että siltä kantilta katsottuna kai meillä sitten tilaa on. Kadulla ei kulje vielä ketään muita, ja tontillakin on tilaa ainakin yhden käden sormin laskettava määrä metrejä. Voihan tietty tuosta euro ja jokunen sen kaverikin tulla lisäkustannuksia jos/kun kivilavoja täytyy säilöä kadun toiselle puolen. Sieltä ne jossain vaiheessa pitää sit nostaa kuitenkin monttuun. Halvempaa se kuitenkin on kuin tilata puolikkaita kuormia Lammilta, joten ei tässä hätää. Ja jos oikein kitsaaksi ryhtyy, niin harkkolavojen siirtämisestä vois vaikka kehitellä iloisen sukujuhlan talkoohenkeen!

Nyt täytyis keksiä jokin teline vesimittarille. Pakollinen se ei kuulemma ole, voivat laittaa mittarin heilumaan letkun päähänkin. Niillä vain oli tällä viikolla mittarinvaihtopäivät menossa, joten eivät uskaltaneet luvata tälle viikolle. Listas kuitenkin merkinnällä "heti kun ehtii", eli viimeistään maanantaina. Tokkopa tuota vettä nyt aiemmin tarviskaan, ei oo ees betonia vielä tilattu.

Aamujumppaa siimakäsille

Kävin aamulla hakemassa anturamuotteja 100m. Painoa läjällä lienee noin 400 kiloa, mutta paino ei nyt ollutkaan se ongelma. Pituus ja hankalahko muoto aiheuttivat sen, että kynäniskaisempana äijänä olisin joutunut kyselemään apuvoimia. Lammi perustuksen ukot vantaalla ystävällisesti lainasivat kärryn ja pinosivat muotit kyytiin. Minä sit ajoin tontille jossa päivätöideni ohessa nostelin välillä muotteja monttuun.

Haasteellisia kappaleita haasteelliseen paikkaan. 5m pituiset ja n. 20 kiloiset muotit otti tuulta sen verran ittensä, että loppukuorman kanssa oli jo vääntämistä.