Takaisku! Ratkaisuna haravaa katolle.

Selvittelin tässä alustavasti kaapeli-tv:n hankkimista. Soitin heti aluksi DNA asiakaspalveluun selvittääkseni saatavuuden ja hinnan. No ensin kuului vain pitkään hiiren rullan rapsutusta, asiakaspalvelija kun selvästi etsi jotain. Noin puolen minuutin hiljaisuuden jälkeen tuli ensimmäinen takaisku ja hän sitten kysyikin, että "missäs päin tämmöinen kunta taas onkaan". Annoin speksit ja löytyihän se lopulta.

Seuraava takaisku odotteli heti kulman takana. Tää ei kuulemma ole DNA:n aluetta eikä tänne moista palvelua saa. Jouduin kertomaan tarinaa historiastani, kun asustelin tuossa puolen kilometrin päässä ja kattelin noin 7 vuotta DNA kaapelitelkkaria. Myös 110Mbit/s kaapelimodeemiliittymä toimi hienosti, että kyllä nyt ainakin jotain DNA toimintaa täälläkin on.

No sit taas hiiri rullaili hetken aikaa, rapina oli hirmuinen. Lopputuloksena sain kolmannen takaiskun. Odottamani n. 500€ liittymismaksun asemasta kuulin että kaapelitelkkarin liittyminen maksaa 190€ mutta sitä ennen tarvitaan kiinteistökaapeli, jonka maksu on 1875€! Eli taitaa ainoaksi vaihtoehdoksi jäädä kaapelitelkkarin unohtaminen. Jos blogiimme joskus ilmestyy "emme suosittele" palsta, pääsee DNA ensimmäisen takaiskun antajana arvoiselleen paikalle kyseisellä listalla. Sen sijaan nykyinen TV ratkaisuni pääsee sinne toiselle listalle: Elisa Viihde takaa kaapelitelkkarin edut ADSL-yhteyden yli. Ainoaksi ongelmaksi jää ADSL:n hitaus, mutta onhan maailmassa aikaa odotella. Eikä se HD kuva nyt NIIN hieno ole!

Rakentamiseen liittyen voisin mainita että anturatassut käyn noutamassa maanantaina. Noutamassa siksi, että toimitettuna ne olisivat saapuneet yli viikon myöhemmin. Vaikka viikko nyt ei tunnukaan pitkältä ajalta, voi se loppupäässä olla jo kamalan pitkä.

Maanrakennus on onnistunut!

Kokonaisuutena tässä vaiheessa täytyy sanoa että maanrakennus meni hienosti. Hienommin kuin olisin osannut odottaakaan. JV-Kaivuu toimi esimerkillisesti ja voisin jopa sanoa, että hämmästytti palvelullaan minua IT-maailmaan tottunutta. Minun maailmassani kaivurimies on kaivurimies, jolla erikseen sovittaessa on kaivuri mukana. Mutta ei se nyt tosiaankaan soittele louhijalle, salaojittajille, vesi- ja sähkölaitokselle jne.

Tiedän olevan myös tapauksia joissa noissa kohdissa kaivurimies ryhtyisi istuskelemaan ja odottelemaan että mitähän seuraavaksi tapahtuu. Linnunlaulua valitettavasti eivät kuitenkaan ryhdy kuuntelemaan, vaan kone käy kokoajan tuntilaskutuksen varmistamiseksi. Siksi voinkin onnellisena ja kiitollisena suositella JV-Kaivuun palvelua kaikille.

Tällä viikolla täytyisi lyödä lukkoon runkourakointi. Jos nyt saan tarpeeksi vastauksia tyydyttämään kaikkein-paras-mahdollinen-joka-olemassa-on-halvimmalla-mutta-paras!-mieltäni. Minulle tulee tuottamaan vielä suuria hankaluuksia jos/kun joudun nopeasti päättämään jonkun asian hankinnasta vähästä tarjonnasta. Aina jää kalvamaan ajatus, että jossain olisi ollut vieläkin parempi, tai ainakin 0,5% halvempi samantasoinen. Onneksi projektin ohjaukseeni kuuluu kilpailutus. Voin miellyttää itseäni hekumoimalla ajatuksella, että Zekata tietää tarjonnan, tuntee tekijät ja osaa sanoa oikean hintatason jo ennen tarjouksen lähettämistä. Minua ei siis ainakaan päästä linssiin viilaamaan, vaikka mahdollisesti jonkun kiven alle jääkin juuri eläköitynyt tekijä, joka vielä yhden keikan tekisi, ihan vaan tehdäkseen parhaan työnsä ikinä, halvalla. Vaikka vain miellyttääkseen itseään ja kanssaihmistään ajatuksella, että työura loppui huipulla - jälki oli primaa, kustannukset edulliset ja asiakas muistaa sen lopun ikänsä!

Vesijohto

Vesijohto ja viemäri kytkettiin tänään. Nyt voi tilata vesimittarin ja hanan niin vois tehdä vaikka uima-altaan. Kohta pitäis tulla myös sähkön, niin rupee homma olemaan asennusporukkaa vaille valmis. Sähkö- ja lvi-suunnitelmia aloiteltiin, että eiköhän tämä tästä.

Läjiä on monta

Niin se vain kallio väistyi vahvemman tieltä ja tilalle jäi pieni louhikko. Kiveä tuli yli oman tarpeen ja niinpä tontti alkaa olemaan täys kiveä. Kivikasan tieltä täytyi yksi koivu jälleen kellistää. Sinänsä tämä voidaan laskea hyvinkin positiiviseksi asiaksi, koska kyseiset koivut ovat kuitenkin pitkäaikaislistalla lähtevien puolella. Muistelemme ja tunnustelemme aisteillamme kyseistä koivua vielä pitkään, sillä pilkoin sen suoraan takkapuiksi. Kuten aiemmin toisenkin koivun. Tulevana talvena upea uusi takkamme hehkuu kyseisen koivun lämpöä kahdesta noin 40 tuumaisesta lasiluukustaan. Jopa näin kevään korvalla tuossa mielestäni koivu pääsee paremmin oikeuksiinsa kuin syksyisenä lehtiä sylkevänä tolppana.

Kiveä siis on, Niin on myös moreenimaata, hiukan multaisempana ja hiukan kivisempänä. Keskellä näkyvä pieni halkopino on koivu nro 1 ja sen juurella on pinoamatta koivu nro 2. Etualalla näkyvä kantoläjä on appiukon varaama iltapuhde, hän ehkä tahtoo tällä järjestelyllä varmistaa Käristeidensä olevan lämpimiä tulevien talkoiden aikana.

 Sorapatja on paikallaan ja asennusmiehiä odotellessa sähkö- ja lvi suunnitelmia työstetään.

Unelmien takka

Nyt se on varattu.
Ihana takkamme on läpipesällinen Stüvin kiertoilmatakka, jossa on molemmin puolin täyslasiset (siis reunattomat ja kahvattomat) hissiluukut. Näin tuli saa ansaitsemansa huomion.
http://www.stuv.com/en/stuv21.cfm?pres=3 antaa jotain osviittaa ulkonäöstä, joskaan tarkkaa näkemystä siitä meilläkään ei vielä ole. Kyseessä on siis takkasydän, johon askartelemme itse kuoret. Luultavasti emme jätä tulipesää ihan lattiatasoon kuten tuossa kuvassa.

Takkakeskus Vantaan Varistossa palveli erinomaisesti, Vaikka olimme liikkeellä koko perheen voimin. (Lue: taapero kiskoi joka kahvasta ja tutki kaikki sopukat villiten isosisaruksiaankin levottomuuksiin.)

Takka tulee siis olohuoneeseen, toinen puoli näkyy eteiseen/alakerran portaikkoon. Koko komeudesta on tarkoitus tehdä n. 150 cm korkea, jotta ilmavuus säilyy ja valo saa virrata. Toiseen reunaan muuraamme vielä säilytyskolon polttopuille. Hormi on pyöreä, pinnaltaan harjattua terästä.

Sisustussuunnittelua à la Stone Breakers

Eilen laitettiin ekat matot.

Hiukan pölyisiä kyllä olivat, vaikka moneen kertaan niitä yritettiin tampata. Oli sen verran painavaa mattoa, että tamppaukseen kului pienen miehen verran (=n. 75kg) dynamiittia. Mattoja soviteltiin hyvin tarkasti joka puolelle tonttia kokonaiskuvan saamiseksi (tai sen poistamiseksi). Mikään ei kuitenkaan miellyttänyt silmää, ehkä siksi ettei oikein muuta ole vielä valmiina, joten lopulta sitten päädyttiin poistamaan matot kokonaan.

Voisi sanoa että onneksi kuitenkin laitettiin, koska muuten ois voinut käydä hassusti. Tamppauksessa 171 kuutiota kalliota kolhiintui ja kukkulamme levittäytyi paremmin maastoon sopeutuvaksi ja siirreltäväksi kasaksi.  

Tänään kuokka jatkaa kasan siirtelyä ja koitetaan kama saada mahtumaan jonnekin tontin kulmalle. Kunhan saadaan seinää pystyyn, niin sitten sitä läjää taas tarvitaan. Pengerrykset on tarkoitus tehdä Omalla Kivellä ja ylimääräisen kanssa täytyy sit pohtia minne sitä pistäis. Hiukan ehkä tonttia täytyis tasata, mutta ongelmana on että tahtomamme pikkupuut ovat hiukan vaara-alueella ja niitä emme haluaisi hävittää.

Nyt olisi käyttöä pienille kivimurskaajille. Tarjoan vasaran jokaista kivimurskatynnyriä kohden. Raaka-aineina käytetään sitä suurinta kiviyksikköä, niille kun en itse niin paljoa käyttöä keksi. Saa nakutella vaikka kivituhkaksi asti. Vapaaehtoisia? Vai määräänkö?

Ei mitään marjanpoimijoita

Tänään aamusta kuoppaan oli hypännyt pari kiviporaajaa. Tai oikeastaan vain yksi, koska toisen kompressori ei ollut käynnistynyt. Se sit notkui kuopan reunalla ja tuskaili. Kiva siinä kaverilla kivipölyssä, kovassa melussa ja kädet pikkuhiljaa tärinästä mureutuvana yksistään porailla koko aluetta. No, toivottavasti toinenkin saa kamppeet kuntoon.

Luulin kyllä että tuossa ois jonkinmoinen telavaunu ollut oikeampi työkalu, mutta ilmeisesti olin väärässä. Käsipelillä pojat siinä painoi menemään. Pitääpä töiden jälkeen käydä kattomassa että joko kalliotöyräs on reikäjuustoa.

Hiukan harmittaa ettei voi enempää viettää aikaa tontilla. Kamun kaa oli puhetta että ois kiva tehdä semmoinen still-kuviin perustuva video talon rakentamisesta. Ottais aina samasta kohdasta kuvan eri vaiheista pienin väliajoin, niin niistä vois sit lopussa rakentaa videon. Nyt vois ottaa kuvia ku ukot pomppis ympäri kalliota poran kanssa ja kohta (ehkä huomenna) se POKSautetaan ja kaivetaan pois. Tämän sanallisen kuvauksen jälkeen jokainen voi miettiä itse miltä tuo näyttäisi, mitäs tässä kameroita kuluttamaan.

Samaan aikaan työstetään LVI- ja sähkösuunnitelmia. Sähköliittymän tilasin perjantaina Fortumilta. Veden ja viemärin eilen kunnalta. Molemmista vielä tulee laput allekirjoitettavaksi ja sit vasta alkaa rattaat pyöriä. Toukokuun alkuun ois kuitenkin saada raikasta kunnan vettä, jota voi sit Fortumin siirtämällä sähköllä lämmittää vaikka kylpyvedeksi. Tai kahviksi. Tai ihan mitä vaan! Sähkö ja vesi on ikävän addiktoivia. Nykyihmiset lieneekin sähkö- ja vesinistejä.

Alussa oli kuoppa.

Tässä kalliomme ja kukkulamme, jota tosin joudutaan louhimaan majamme tieltä.
Hieman teettää työtä kuvitella, että vuoden päästä tässä seisoo talo.
Tunnen itseni hyvin pieneksi, kun ymmärrän koko prosessista niin vähän.
Suurin panokseni tähän mennessä taitaa olla vaatehuoneeseen ostamani tapettirulla, kuinka huvittavaa! Teknisiin ratkaisuihin en ole paljoa ehtinyt perehtymään, pelkästään visuaaliset seikat vievät yöuneni.

Tontin raivausta

10.4.2010 Kaadoimme tontilta ne puut, jotka muuten jäisivät talon alle. Suurin osa puista on kaadettu kunnan toimesta jo vuosia sitten, loput pyrimme säilyttämään.

Rakennusprojektimme (=kankeprojekti)

Rakennusprojektimme lähti liikkeelle pikkuhiljaa suunnitelmista ja unelmista joskus. Aikaa varsinkin unelmista on jo niin paljon, että en lähde edes arvailemaan vuotta jolloin unelmat lähtivät liikkeelle. Nyt on tullut aika, jolloin ensimmäiset konkreettiset jäljet näkyvät. Kaivuri avasi pohjan ja seuraavaksi odottelemme louhijaa.