Tähtäimessä: 160-neliöinen valubetoniharkkotalo jyrkkään rinteeseen. Pääsisäänkäynti ylärinteestä, huoneita kuusi.

lauantai 25. joulukuuta 2010

Hyvää Joulua!

Joulurauha on laskeutunut myös rakennusprojektimme ylle.
Joulukortit jäivät lähettämättä, joten toivotamme tätäkin kautta oikein hyvää joulua ihan jokaiselle lukijallemme!

Seinien ja ja kattojen tasoitustyöt ovat ihan hyvässä vaiheessa, kenties pääsemme muuttamaan jo helmikuussa. Vielä pitäisi tehdä sisustuspäätöksiä, mutta juuri nyt on hyvä vetää henkeä.

keskiviikko 15. joulukuuta 2010

Blogikirjoittajan vastuu!

Otsikon mukaisesti ajattelin kirjoittaa, ihan vaan meitä blogikirjoittajia muistuttaakseni, että meillä täytyy myös olla vastuu kirjoittamisestamme. Parhitec Oy, joka siis löytyy meidän "Emme suosittele"-osiosta, otti yhteyttä ja halusi keskustella kirjoituksistani. Täytyy sanoa että suoraselkäinen ja suorasanainen mies se Jarkko. Kiitos sinulle.

Koska vastuu on molempiin suuntiin, en tietenkään puhelinsoiton perusteella poista tuota negatiivista suositusta. Tein siihen kyllä korjauksen keskustelun pohjalta. Olin kirjoittanut että "...palvelu ala-arvoista...", mutta se ei pidä ollenkaan paikkaansa. Tai pitää siltä osin, että eräältä heidän suunnittelijaltaan saamani palvelu oli ala-arvoista. Olen kuitenkin Jarkon kanssa samaa mieltä siitä, että kokonaisuutena palvelu on ollut hyvää. Niinkuin olen kirjoittanutkin, Jarkon kanssa asioidessa ei ole ongelmia ollut. Siksipä vaihdoin tekstin muotoon "...suunnittelu ala-arvoista...". Jarkko oli joutunut mahdollisten tulevien asiakkaiden kanssa, jotka siis olivat vierailleet blogissamme, käymään tilanteemme läpi.

Itse olen edelleen sitä mieltä, että toisten rakentajien kokemukset toimittajia valittaessa ovat tärkeimpien kriteerien joukossa. Ja niin pitääkin olla. Siksi peräänkuulutan sitä, että arvoisat kanssablogaajani, älkäämme antako vääriä todistuksia. Rakennusalalla on jälleen monenlaista toimijaa, joista on hankala löytää luotettavaa tietoa.

Periaatteeseeni kuuluu, että en anna negatiivista palautetta ennenkuin siihen on oikeasti aihetta. Toimittajalla on oikeus puolustautua ja korjata toimintaansa viimeiseen saakka. Siksipä pari kirjoitusta odottelee edelleen pöytälaatikossa asioiden lopullista selvyyttä. 

sunnuntai 28. marraskuuta 2010

Skaalautuvuutta


Skaala on pistänyt parastaan jo hiukan pidempään. Asennusporukoita on käynyt jo 4, eikä homma vieläkään ole maalissa. Kohta ollaan asennettu ikkunoita 3kk. Homma siis toimii kuin tää kuvassa näkyvä keittiön tuuletusikkuna. Pikkuisen vuotaa ja sit on jäässä. Asennusporukka nro 5 ois tarkoitus tulla "joskus". Mun piti saada aikataulu perjantaiaamuna, mutta vuotoa oli siinäkin aikataulussa. Positiivisena asiana olen saanut myöhästymishyvityksen, kun lähdin asiaa itse kyselemään. Saan kuulemma vähentää seuraavasta laskusta. Harmi ku se viimeinen lasku tästä talosta on maksettu jo syyskuussa, eikä tällä menolla seuraavan talon ikkunat tule olemaan Skaalaa. Olen itseasiassa maksanut jo 3 senttiä yli sopimuksen summan.

tiistai 16. marraskuuta 2010

Melkein kotoisaa

...on jo talossamme, kun väliseinät alkavat olla paikoillaan ja yläkerran katot levytettyinä. Nyt tilat hahmottuvat kunnolla, ja yllätys yllätys: olen tyytyväinen! Ainut asia, mikä harmittaa, on makuuhuoneemme yhteydessä olevan vaatehuoneen pienuus. Toki tiesinkin sen olevan pieni, eikä sitä mitenkään järkevästi suuremmaksi olisi saanut. Sinne oli pakko ujuttaa vielä putkiakin syömään ennestään vähäistä tilaa, joten ainoa ratkaisu taitaa olla vähentää vaatevalikoimaa. Ei sinänsä ollenkaan huono ratkaisu. Ja tuleehan sinne ihanainen kenkätapetti mieltäni ilahduttamaan!

Vihdoin ja viimein on se viimeinen keittiönikkuna paikoillaan, ja näyttää tosi hyvältä.
Meidän keittiömmehän on suhteellisen pieni, mutta ainakin toistaiseksi se vaikuttaa ihanan avaralta isojen ikkunoiden ansiosta. En varmasti olisi itse keksinyt laittaa keittiöön niin isoja ikkunoita, onneksi oli hyvä arkkitehti. Kiitos Harri, olen syvästi kiitollinen!

Oikea ulko-ovikin on nyt paikoillaan. Myös siitä tykkään ihan hurjasti. Olen vaivihkaa tainnut rakastua taloomme, tai ainakin mielikuviin siitä, millainen se on valmiina. Harmaat harkkoseinät tuovat vahvaa vankilatunnelmaa, mutta kohta nekin peittyvät tasoitteisiin ja tapeteihin. Minua jo jännittää muuttopäivän lähestyminen, joskaan sitä ei vielä ole sovittu. Ensi vuoden puolelle se menee, mutta ei välttämättä kovin pitkälle.

Kuvia ei taaskaan valitettavasti ole, ei muisteta koskaan ottaa kameraa raksalle. Enkä minä edes käy siellä läheskään joka päivä. On se kumma, miten kiireistä on elämä.

torstai 4. marraskuuta 2010

Kivi sydämeltä lattialle

En muista olemmeko bloganneet epäonnisista lattialaatoista. Tilasimme hienot laatat hyvissä ajoin, ja niitä sattuikin sopivasti olemaan liikkeen varastossa. Sittemmin havaittiin, että nuo varastossa olevat laatat ovatkin erilaisia kuin mallilaatat, joiden perusteella valintamme teimme. Eikä mallilaatan mukaista laattaa löytynyt koko maailmasta! Nuo varastolaatat näyttävät kalkkitahraisilta, melko rumilta mielestämme. Ei siis muuta kuin laattakaupoille taas kerran.
Onneksi pohjatyö oli tehty heinäkuun helteillä niin hyvin, että päädyimme melko nopeasti RTV:n myymään Casalgrande Padanan kuivapuristelaattaan. Väri (Stromboli) on edelleenkin harmaa, mutta pinta muistuttaa enemmän luonnonkiveä kuin aikaisempi valintamme. Jouduimme tekemään valinnan pienen mallipalan pohjalta, joten nyt tietenkin jännittää millaista tavaraa todellisuudessa saamme! Jännityksestä huolimatta on ihanaa, että asia on nyt hoidossa.

Yläkerran kylppärin seiniin valitsimme laatan samoin kesällä, ja kyseiset laatat rakas mieheni kävi tänään hakemassa Laattatukusta. Tuo Veikkolassa sijaitseva varastomyymälä on varsin jännittävä paikka, etenkin sähkökatkon sattuessa. Valikoima on hyvä ja hinnat edulliset, mutta silkkihansikkaiden sijasta kannattaa varustautua raksahaalarein ja näppylähanskoin.
Tykkään kovasti tuosta seinälaatasta, siinä on eloisuutta ja rauhallisuutta sopivassa suhteessa. En kuitenkaan ole vielä varma, haluaisinko alakerran kylppäriin samaa laattaa vai aivan erilaisen ilmeen. Siispä ostimme laattaa vasta yläkerran tarpeisiin. Saattaahan olla, että alakertaa ei vielä vuoteen laatoitekaan.

On aina helpottavaa saada yksi asia päätetyksi ja ostetuksi. Alkaa jo vähän väsyttää tämä alituinen päättäminen. Seuraavana kai vuorossa WC-kalusteet. Eniten mietityttää allas. Valumarmorisia saisi tosi kauniina, mutta epäilyttää sellaisen käytännöllisyys sottaisessa perheessämme. Onko kellään käyttökokemuksia?

Suonet katossa


Sähköt on nosteltu kattoon. Seuraava vaihe ois sitten lätkiä levyt päälle. Lämpöpumpun starttasin eilen, nyt ajellaan varovaisesti 15asteista vettä alakerran laattaan. Yläkertaan ei vielä tule. Hormi saapui alkuviikosta, täytyis pistää joku päivä paikalleen. Ikkunaelementtiä odottelen, pitäis saapua kohta. Kiinni se laitetaan vasta ensviikon tiistaina.

maanantai 1. marraskuuta 2010

Lattiat kastuu

Hei taasen. Tässä on mennyt aika enemmän ja vähemmän ongelmien selvittelyssä ja tuossa jossain vaiheessa kun tekijäportaalle piti antaa lopputili ja pistää avain piiloon, olis ollut keskeneräinen kivitalo HALVALLA myynnissä. Onneksi kukaan ei tullut ostamaan, nyt jo harmittais.

Tänään tuli taas semmoinen harvinainen positiivinen kokemus rakentamisesta, kun äärimmäisen hyvin palveleva keittiötoimittajamme Askiston Kaluste näytti taas esimerkkiä. Aiemmin oltiin puhuttu että pitäis viimeiset detaljit keskustella loppuun ennen tilausta ja kun meille ei oikein mikään aika käynyt niin heillepä kävi. Sieltä Ilkka tuli n. 4v poikansa kanssa raksalle ja saatiin hommat sovittua. Minä, eteläpohojalaaslähtöinen äärikonservatiivi-tinkijä, en edes halunnut tinkiä hinnasta. En olisi pystynyt vaikka haluaisinkin. Oikeastaan voisin maksaa kaikki muutkin laskuni hänen tililleen. Ihan vaan siksi, että hän saisi mahdollisesti korkotuloja itselleen sekä siksi että mies on luotettava kuin Makitan poravasara. Varmasti maksaisi kaikki laskuni. Jos kauppias, siis määritelmän mukaan henkilö joka elää ja elättää perheensä sillä että myy toisille tuotteitaan, sanoo että "tuo teidän kannattaa ostaa paikasta tai , saatte paljon halvemmalla. Se kannattaa sit tehdä näin ja näin ja sitten huomioikaa että ", niin en minä voi tingata hinnasta. Tuli enemmänkin mieleen tätini kommentti miehestään ku lehtimyyjä ilmestyy ovelle. Mies kuulemma sanoo suunnilleen: "no kyllä minä nyt ainakin sen verran maksan!".

Toinen positiivinen asia on se, että löytyi yks katastrofin paikka! Huomatkaa, olen saanut taas sen verran elämästä ja rakentamisesta kiinni, että löydetyt ongelmat ovat taas iloinen asia. Eipä sitten lopputuotteessa ole niin paljon virheitä, kun osa löydetään jo matkan varrella. Katastrofi kuulemma odottaa ensimmäisillä helteillä. Meille kun tulee maakylmällä viilennys tuloilmaan, niin tuloilmakanavat pitäis tietty suojata kondenssia vastaan. No, nyt puhallusvilloissa tuloilmakanavat kulkevat vain 50mm foliovillan alla, EIKÄ foliosaumoja ole teipattu. Jos/kun viilennys sitten helteellä kytkeytyy päälle, siellä rupee kosteus tiivistymään putken ulkopintaan ja kohta onkin koko yläpohja kosteana. Vielä ei ole ihan selvillä miten asia korjataan, lähteekö putkimies sukellusvarusteissa puhallusvillojen sekaan korjailemaan putkien eristystä vai hankitaanko erillinen jäähdytysyksikkö kattoon. Tai siis hankkiiko putkimies, minä en sitä maksa. Olen kyllä ihan varmasti riittävällä tarkkuudella ilmoittanut että viilennys on tulossa. Ja onhan hän ihan itse hankkinut IV-koneenkin jossa tuo viilennys on.

Tämänkertainen otsikko tulee siitä, että nythän pitäis olla lattialaatan kuivatus loppumetreillä. No eipä kuitenkaan ole, koska erinäisistä syistä johtuen lämpöjä ei ole vielä voitu kytkeä päälle. Eristys kun kuitenkin on tehty ja sisällä kosteus on melkoinen, niin jonnekinhan sen on mentävä. Sepä sit menee siihen yhteen puuttuvaan ikkunaan, tai sen paikalla olevaan muoviin ja tiivistyy siinä. Sit se valuu kätsysti muovia pitkin alas ja tippuu siinä keittiön lattialle. Skaala saa meidän projektista äärimmäisen heikot pisteet. Kaksi kuukautta saadaan täyteen siinä, että Skaala saa toimitettua ehjän ikkunan rikkinäisen tilalle. Lupasivat lähettää ikkunan tällä viikolla, ja ensiviikon tiistaina tulevat asentamaan. En tajua mikä siinä voi niin kauan kestää!

Tulevista hiukan. Huomenna tiistaina tulee sähkömiehet kaapeloimaan vähintäänkin yläkerran. Ainiin, siitä tulikin mieleen miksi tuota Askiston Kalustetta vertasin Makitan poravasaraan. Hyvää työtä tehneet Terawattin sähköasentajat on tehneet yhden mokan, keittiön kaikki pistorasiat oli n. 10cm liian alhaalla. Eli kaappien päälle tuleva pistoke jäi kaappiin, pakastimen ja jääkaapin pistorasia koneiden taakse ja mikron pistorasia myös mikron taakse. Suurensin sitten hiukan rasian paikkoja. Nyt olen betonin palasissa niin että voin tehdä kivipestyjä pipoja kunhan hiukan hieron pipoa päätäni vasten. Oli oikein nautinnollista puuhaa. Pidän siitä, että seinää muokataan järeällä poravasaralla eikä mattoveitsellä. Toivottavasti kohta saadaan lämpökin päälle. On sitä nyt jonkin aikaa jo odotettukin. Tosin tuo yks ikkuna hiukan harmittaa, mutta ei voi mitään. Pakko saada laatta lämpimämmäksi ja sisälle tasoittamiselle suotuisat olosuhteet.

tiistai 12. lokakuuta 2010

Jotain positiivista.

Hei!

Olen ollut pitkään niin ahdistunut, ettei ole tehnyt mieli edes käydä raksalla, saati kirjoittaa tai puhua siitä. Niinkuin tiedätte, kaikki ei ole mennyt ihan putkeen. En jaksa enää vuodattaa, vaan listaan vaihteeksi positiivisia juttuja, joita on viime aikoina tapahtunut:

- putkimies tuli tänään töihin!

- saimme vihdoinkin oikeanlaisen levikkeen varaston oveen, ja nyt olen maalannut sekä oven
että levikkeen.

- kodinhoitohuone etenee: Peräseinä on tasoitettu jo kolmeen kertaan, kankemies on siinä hommassa taitava! Vielä yksi tasoitekerros ja pohjamaali, niin pääsen maalaamaan siihen ihanat appelsiininsävyt. Tänään lämpöpumpun alusta saa pinnalleen kosteuseristeen, seuraavaksi laatat ja torstaina tuleekin jo itse pumppu.

- Saimme vihdoin tehtyä kaupat keittiökoneista. Alusta asti oli melko selvää, että merkki on Siemens, mutta malleja mietittiin hartaasti. Nyt on sitten tulossa hurjan hieno vaalea induktiotaso, melko tavallinen erillisuuni ja isot jääkaappi & pakastin. Kaikki rosteripintaisia, kuten jo väliaikaiskotiin ostettu tiskikonekin. Herkuttelen jo nyt ajatuksella, että kohta meillä on oikeasti toimivat kodinkoneet. Nykyiset kun toimivat jos jaksavat.

- Yläkerran väliseinät kohoavat nyt asiallisesti, kiitos Pasin.

- Taisimme löytää ammattimaisen seinientasoittajan, joten kenties näemmekin toisiamme syksyn pimeinä iltoina rakkaan mieheni kanssa. Siis muuallakin kuin laastin seassa.

- Ensi viikolla lähdemme lomalle koko perhe, appivanhemmat tulevat talonmiehiksi.

Tästä kaikesta voi päätellä, että meillä menee yllättävän hyvin, eikö niin?

maanantai 4. lokakuuta 2010

Väliseiniä hitaasti mutta varmasti

Isäni oli viimeviikon tekemässä väliseiniä. Valmiiksi tuli kodinhoitohuoneen ja keittiön seinä. KHH seinä siksi, että lämpöpumppua varten pitäisi saada valmista pintaa melko pian. Pumpun pitäisi tulla ensiviikolla ja asennus sitä seuraavalla. Keittiö taas pääsi listalle seuraavaksi siksi, että se valettiin täyteen betonia kunnollisten kiinnitysten saamiseksi. Nyt saa latoa vähän enemmänkin Aalto-maljakkoja hyllyyn, eikä tarvitse pelätä tuleeko kaappi syliin.

Koitin hiukan tiilitasoitteen levittämistä palaan varaston seinää. Eihän se nyt mitään järin vaikeeta hommaa ole sinne seinään saada, mutta sileä pinta onkin sitten jo eri juttu. Päätin kuitenkin tarttua toimeen ja lätkin tasoitteen myös lämpöpumpun taakse ja sivuun jäävään seinään. Hiukan sitä pitää harjoitella, että seinästä oikeast tasainen tulee, mutta kukapa sitä sieltä pumpun takaa näkee. Kunhan nyt sen verran sais tasaista että viitsii vetää maalin päälle.

Tulevat (kiireelliset?) toimet ovat siis loppujen väliseinien pystytys ja sen mahdollistamana sähköistäminen. Lämpöpumpun alle jäävän lattian hionta, kosteuseristys ja laatoitus. Myös tuo jo sanottu seinän viimeistely. Putkityöt ja IV-koneen asennus ainakin siihen saakka, että lämpöpumppu saadaan potkaistua käyntiin (näillä näkymin 18.10.) Puhallusvilla on tilattu, joten kovalevyt höyrynsulun päälle pitäisi latoa paikalleen. Hormi on tilattu, joten kohta pääsee ensimmäisille kynsitulille.

Koska rakentamisemme on sisältänyt "kohtuullisen" määrän haasteita, kerron tämän hetkisistä pikaisesti. Terassin ja kuistin laatat kun ovat urakan jäljiltä pinnaltaan kamalia, niitä yritettiin urakoitsijan toimesta hioa. Erittäin huonolla tuloksella, eihän monta viikkoa vanhaa betonia millään hiomapaperilla saa kuin hiukan pölisemään. Niinpä hionta on siis edelleen tekemättä. Samalla koneella yritettiin hioa myös sisätiloja, mutta eipä siinäkään tulos ollut ihan halutunlainen. Samainen urakoitsija teki tuntitöinä höyrynsulun asennuksen, mutta väärinhän sekin meni. Korjaus on odotettavissa keskiviikkona, saa nähdä miten tulee käymään. Muutenkin urakoitsijan kanssa on ollut viimeaikoina niin paljon haasteita että pistettiin hommat jäihin ja keskitytään nyt vanhojen vikojen korjaamiseen. Rungosta löytyi muutamia aukkoja, joita on juotosbetonilla täytetty. Runkoa pystyttäneet miehet, joista pidin ja tekivät pääsääntöisesti hyvää jälkeä, lähtivät urakan jälkeen toiselle työmaalle. Sain jotkut jämäukot tuntitöihin ja siitä nämä ongelmat alkoivatkin. Siinä vaiheessa kun höyrynsulku ja väliseinän alut oli mitä oli, ilmoitin urakoitsijalle että niiden miesten ei tartte enää tulla. Jälki on nähty ja koettu, ei kiitos enää. Tänään sitten sain soiton, että joku lastaa tontillani telineitä lava-autoon. Ajoin paikalle, ja siellä joku tuntematon urakoitsijan mies seisoi talossani (oli hakenut avaimen piilosta) puhelimeen puhuen ja keräsi urakoitsijan tavaroita. Telineet oli jo autossa. Hänelle sitten vähän ihmettelin että mikä mies ja mihin olet telineitä viemässä. Antoi puhelimen minulle ja siellähän tuo oli, hankalaksi käynyt urakoitsijani. Annoin täyslaidallisen tilitystä että mitä toimintaa tämä on, pitääkö soittaa poliisit ja ettei tämmöisestä olla mitään sovittu. Korjaukset on tekemättä ja telineitä varmasti niissä tarvitaan. No, kova kun on puhumaan, puhui sitten pitkään ja lopputuloksena totesi että keskiviikkona kun korjauksia jatketaan, telineet tuodaan takaisin. Saa nähdä, tän hetken odotus ei ole kovin korkealla.

Toinen iso haaste tällä hetkellä on ollut putkimies, jälleen kerran. Elokuun alussa hän oli reilun viikon kateissa, vaikka oli luvannut tulla työmaalle. Viime viikolla kävi samoin, keskiviikkona piti aloittaa työt mutta koko viikolla en saanut miestä kiinni. Tänään laitoin taas Zekatan kyselemään ukon perään ja pistin sähköpostin että ellei huomiseen mennessä jotain tapahdu, täytyy urakkasopimus arvioida uusiksi. No, sain sitten viiden jälkeen hänet puhelimeen. Selitykset oli jälleen huimia. Kovat on kiireet kun ei ehdi ilmoittamaan että ei tulekaan niinkuin on sovittu tai ei ehdi vastaamaan puhelimeen.

Jotain hyvääkin pitäis aina olla, niin olkoot se nyt sitten vaikka semmoinen, että naapurissa asuva rakennusmies lupasi tulla auttamaan väliseinien kanssa. Saapa sitten hommat siihen malliin, ettei sähkömiesten tartte ihan yhtä johtoa kerrallaan tulla vetämään.

tiistai 21. syyskuuta 2010

Ammattilaisia(ko)


Random otos niiden ammattilaisten tekemästä seinästä. Huomioitavaa, ettei alimmissa varveissa ole kivien päissä laastia, eikä bitumikaista ole liimattu lattiaan. Laastia on myös kulunut kohtuuttomasti, onteloissa on laastia paljon. Niin ja monta muuta pikkujuttua, jotka jätän kertomatta.

Isäni tekemää seinää.


Random otos isäni aiemmin tekemästä seinästä. Vaikka valo on tässäkin kuvassa huono, on ero ihan selvä. Olisivat ammattilaiset ottaneet mallia. Vieressä kun oli malliseinä.

sunnuntai 5. syyskuuta 2010

Vankisellejä ja ikkunoita

Hei taas!

Nyt on talossamme ikkunat paikoillaan, yhtä lukuunottamatta. Toinen keittiömme suurista ikkunoista oli rikki jo saapuessaan. Toivottavasti saamme pian ehjän tilalle. Muutoin ikkunat ja ovet olivat miltei kunnossa, joitain pikkuvikoja kuitenkin löytyi. Niinkuin vaikka se, että yksi ikkuna ei aukea ollenkaan! Siis sellainen, jonka olisi kovasti syytä aueta. Osa ikkunoistamme on kiinteitä, niitä emme ole väkisin avaamassa. Varsinaista etuovea emme uskaltaneet vielä asentaa paikoilleen, ettei se kolhiintuisi harkkoja ja muuta kantaessa. Nyt ulko-oven virkaa toimittaa
miehen veljen perheen remontista pelastettu ovi.

Appiukko oli taas viime viikon talkoilemassa ja pystyyn saatiin kaksi alakerran väliseinää. Nyt on sitten lastemme vankisellit valmiit. Lähinnä sellejä nuo kopit nyt muistuttavat täydessä betoniasussaan. Saa nähdä, montako vuotta menee saada ne asumiskuntoon. Painostus saattaa tietenkin kasvaa niin suureksi, että valmistuvat hyvinkin nopeasti.

Eilen raivasimme roskaa pois tontilta, ja sitä olikin kertynyt melkoiset määrät. Puutavaraakin on niin paljon, että polttamiseen taitaa mennä vuosia. En oikeastaan haluaisi hienossa takassamme polttaa naulaisia ja osin homeisia/betonisia lautoja, mutta hullua kai niitä on kaatopaikallekaan rahdata. Toisaalta voisin kysyä vaikka työkaverilta, tarvitsevatko lämmityspuuta ensi talveksi. Pannuhuoneessa sillä puun ulkonäöllä ei ole yhtä paljon merkitystä kuin tunnelmatakassa.

Olen katsellut kukkasipuleita sillä silmällä, ja ostinkin jo pari pussia. Tuskinpa kuitenkaan ehdimme ennen talventuloa muotoilemaan ja multaamaan pihaa. Ehkä heitän säkillisen multaa johonkin soveltuvaan kohtaan ja kätken ne sipulit siihen. Riemu kevään ensikukista on niin suuri!

lauantai 28. elokuuta 2010

Uupumista havaittavissa


Eilen saatiin yläkertaan lattiavalu. Niinkuin rakas kankenainen kirjoittikin, syvästi betoninharmaana. Mitä olisin voinut tehdä? Sanoa että rapsuttakaapas laasti takaisin, hankin jostain uudet ukot?

No, uusi lattia näköjään kelpaa leposijaksi sudenkorennolle, niin miksipäs ei meille. Hiukan kankeana se vielä jaksoi liikkua, kun sitä kosketin. Siitä sais joku saunalle hyvän lemmikin.

Kunta sit on kaikessa HILJAISUUDESSA antanut Soneralle luvan kännykkämastoon meidän maisemaan, n. 200m päähän talostamme. Nettisivuilta hakemus on hävinnyt heti vaaditun 14 päivän jälkeen, vaikka muut siellä on edelleen. Koko kylä on uupunut, sen hankkeen kaatamiseksi taisteltiin kevät. Eilen porattiin kallioon reiät louhimista varten. Oisko jollain ideoita?

perjantai 27. elokuuta 2010

Lattia jalkojen alla

Alakerran lattiat valettiin maanantaina ja yläkerran lattiat tänään. Nyt siis vain kuivatellaan. Näillä sadesäillä kuivuminen tuskin on turhan nopeaa. Ensi viikolla on sitten ikkunoiden asentamisen aika, ja väliseiniäkin voidaan ruveta rakentamaan. Aika ihanaa, kun talo näyttää koko ajan enemmän talolta. Enää ei edes iske ahdistus joka kerta raksalla käydessä. Nyt osaan vähän paremmin suhtautua siihen, että ongelmat on tarkoitettu ratkottaviksi eikä murehdittaviksi.

Eilen illalla maalasin muutaman tolpan ruosteenestopohjamaalilla. Pieni ja nopea homma kiinnitti minua taas tiukemmin tähän projektiin. On tosi kiva päästä itse tekemään jotain konkreettista. En silti luvannut maalata räystäitä viiden metrin korkeudessa killuvilla hukkalaudoista kyhätyillä telineillä. En kaipaa niin vakavaa vaarantunnetta, ja sitäpaitsi viikonloppuna on aika paljon ohjelmaa muutenkin.

Päivän ilonaihe: Saatiin myytyä yksi turhista rautapalkeista.
Päivän ärsytyksenaihe: Urakoitsija kertoi jälkikäteen, että valuporukka ei ollutkaan hänen palkollisiaan, vaan heille pitää maksaa käteen. Nyt on siis todella harmaat lattiat, harmaammat kuin olisimme halunneet!

sunnuntai 22. elokuuta 2010

Konesaumakatto - suosittelen!



Nyt on ensimmäinen "valmis" pinta paikallaan. Eihän tuo nyt lopullinen ole, tai ei ainakaan pitäisi olla, koska suunnitelmissa on maalata katto tummanharmaaksi myöhemmin. Milloin sen aika on, ei ole vielä varmaan. Muutaman vuoden katon pitää antaa olla, mutta takarajaa ei ole. Periaatteessa paranee vain vanhetessaan. 
 
Konesaumakatto on yksi niistä työvaiheista (ilmeisen harvoista ehkä?) joita voin muistella tyytyväisenä vielä vuosienkin päästä. En nyt ainakaan keksi mitään mistä valittaisin. Puheluihin vastattiin aina, neuvoja sain enemmän kuin osasin odottaa, jne. Kertakaikkiaan ammattimainen asenne niin asiakaspalvelussa kuin työssä itse katolla. Työn teki JP-Peltityö Oy Nummelasta. Aivan ehdottomat suosittelut annan heidän työstään.

Muuten on alakertaan väännettyä vesijohtoa, sähköjohtoa ja lattialämmitysputkea. Siellä viimeistä lenkkiä vaille on valmista valettavaksi ja valu on tulossa tiistaina. Yläkertaan on laitettu tuulenohjaimet ja pystystyroksit kattoon. Seuraavaksi sinne laitetaan höyrynsulkumuovi. Sitten olisi tarkoitus levitellä styroksit ja ottaa putkimiehet ja sähkömiehet tekemään valun alle tulevat hommansa valmiiksi. Ehkä jo loppuviikosta saadaan valu myös yläkertaan. Hyvä olisi saada, koska Skaalan asennusporukka ei saanut viestitettyä tehtaalle, että en halua ikkunoita vielä ennen valuja. Ikkunat ilmestyivät pihaan, ja nyt on pieni pelko siitä miten ne siinä säilyvät. Sadevedeltä ne onneksi on suojattu, mutta jos kova sade tulee, roiskuu kadulta vesi pakettien alle eikä siellä muoveja ole.

Parvekkeen rakennetta hiukan muutettiin viime metreillä, josta seurauksena teräksiä jäi hiukan yli. Olisihan niitä muutenkin vähän jäänyt, koska jouduin ostamaan ne täysinä 12m tai 6m kankina. Eli jos jollain on tarvetta seuraaville profiiliputkille, ota yhteyttä! 140x140x5 12m + 279cm + 71cm, 150x100x5 474cm, 100x100x4 430cm ja 100x80x4 238cm

keskiviikko 11. elokuuta 2010

Missä on paniikkinappula?

Arki painaa päälle, ja meinaa tukehduttaa minut alleen. Ihan normaali töissäkäyminen (tarkoittaa kuuden herätyksiä), lasten- ja kodinhoito imee mehut tehokkaasti. Sitten pitäisi vielä olla päättämässä pintamateriaaleja ja sahaamassa styrokseja ja kantamassa kiviä ja... lista tuntuu loputtomalta. Jos vielä voisin, taitaisin viheltää pelin poikki. Kaikki tuntuu menneen liian kovalla vauhdilla eteenpäin, tai ainakaan minä en ole pysynyt siinä vauhdissa mukana. Olkoonkin, että joka homma on viivästynyt viikkoja meistä riippumattomista syistä. Minä haluaisin nyt kunnolla aikaa miettiä asiat loppuun ja sitten tehdä ne rauhassa. Tuntuu hurjalta ja hullulta, että vuosi sitten emme vielä ajatelleet rakentavamme taloa ikinä, ja nyt ollaan tässä vaiheessa. Toisessa vaakakupissa painaa tarve päästä muuttamaan pois tästä homeenhajuisesta vuokrakämpästä, jonka ympäristössä on viime viikkoina nähty ja kuultu liikaa väkivaltaa.

Ainainen väsymys ja kiire ovat johtaneet siihenkin, että parisuhde on melkolailla kuralla. "Toiset kaatuu, me ei milloinkaan" uskoin pitkään, mutta enää en ole ihan niin varma.
Kun kommunikointi on väsyneitä huokauksia ja kiukkuisia murahduksia, on vaikea pitää mielessä, että tämä ihminen tässä on rakas puolisoni, ja yhdessä ponnistelemme saadaksemme perheellemme ihanan kodin. Hirmu helposti sitä näkee ongelmat toisen syyksi ja erilaiset näkemykset henkilökohtaiseksi loukkaukseksi. Vähäinen yhteinen aikamme ei ole kovinkaan laadukasta, kun se on kulutettava vaikkapa hanakuvastojen parissa. Meistä molemmat on aika huonoja päättämään, niinpä päätökset jää aina viimetinkaan. Kiirepäätökset taas kiristävät pinnaa entisestään. En halua enää yhtään soittoa töihin tyyliin "Mihin kohtaan se ammeen hana laitetaan, pitää tietää NYT!" Minulle on tyypillistä tehdä kunnolla kaikki minkä teen, ja kaikenlainen hutaiseminen kammottaa. Haluaisin tutkia jokaisen asian perusteellisesti ennen päätöksentekoa, mutta sellaiseen ei nyt tässä elämässä ole mahdollisuutta. Joudun siis kaiken aikaa kamppailemaan myös itseäni vastaan, ja se on tosi kuluttavaa.

Lopetan vuodatuksen ja siirryn tekniseen osioon:
Kattopeltejä ei ole edelleenkään, toivottavasti ensi viikolla jo on. Ikkunoiden toimitus myöhästyi lisää, joten mies ihan itse päätti siirtää sitä enemmänkin. Valetaan siis lattiat ennen ikkunatoimitusta, ettei tarvitse suojailla ikkunoita niin huolellisesti.
Porakaivo on nyt tehty, muttei vielä varusteltu. Vesi nousee vain 8,5 metrin syvyyteen, eli emme hirveästi taida saada pumpattua sitä hyötykäyttöön. Onneksi sen varaan ei oltu mitään laskettukaan. Mitään naisen silmin merkittävää tontilla ei siis ole tapahtunut viime aikoina. Naapuritontilla sitten sitäkin enemmän: naapurin valmistalo tiputeltiin paikoilleen torstaina. Melkoinen shokki oli kotiintullessa nähdä mintunvihreä piparkakkumökki siinä, missä aamulla ei ollut kuin perustukset.

Kuvia ette saa edelleenkään, sillä ne ovat kaikki kankemiehen koneella. Ehkä hän sitten jossain vaiheessa ehtii ja jaksaa.

keskiviikko 4. elokuuta 2010

Pursotuksia - kuin taidetta

Sain kommenttia että liekö kuusi vielä katolla kun mitään ei tapahdu. No, tarinoin hiukan tämän hetken tilannetta, mutta ensimmäiseksi voin kyllä myöntää että on sekä ollut tapahtumatta, että ihan vaan laiskuus iskenyt tietomakoneita kohtaan.

Niin on loma osunut ja uponnut, että  näin nörttiammattilaisena on tietokone ollut mooonta päivää koskematta. Puhelimesta toki pakolliset veispuukkaukset ja iimeilit katselen, mutta se on nopeeta hommaa se. Liekö nörtti siis enää ollenkaan. Mietin tänään, että opiskelisinko kondiittoriksi, kampaajaksi vai semmoiseksi joka poistelee ihokarvoja. Kokeneemmat konkarit arvaavatkin, että uretaanin kanssahan sitä on puuhasteltu tämä päivä. Apukarmeja upotellut eristeeseen. Sitten kun oli apukarmit mitoitettu (ikkunoissa kakkoskakkosta, ovissa kakkosnelosta), niille tehty urat (sähkömoottorisahalla, jonka laipassa mittapuu estämässä liian syvät urat, kuumailmapuhaltimella, vasaralla, sorkkaraudalla ja puukolla) ja tukipuut estämään pullistelut, niin pääsinkin pursottelemaan uretaania. On se vaan ihmeaine. Sillä sai tuossa syyspuhurissa itselleen kätevästi housunpaikat samaan hintaan. Tuli kokeiltua uretaanin toimivuus muotovaahtonakin. Tajusin kyllä muutaman ihokarvakokeilun jälkeen antaa sen ensin kuivua, ennenkuin ryhdyin kaapimaan pois. Nyt onnistuu siis sekä kerman pursotus, astetta kiinteämmän muotovaahdon laitto, että myös ihokarvojen poisto. Halukkaat ilmoittautukoot kommenttina.

 Katto kun viime päivitityksessä sai muotonsa kattotuolien muodossa, on nyt tilanne se, että aluskate on asennettu ja konesaumapeltikattomiehen (hienon sanan keksin) ohjeiden mukaisesti laudoitettu 5cm raolla. Lammin puutavaratoimittaja otti ja unohti toimittaa mulle erän raakaponttilautaa ajallaan (vai liekö mennyt jollekulle pääministerille?) niin parvekkeen kohdalta kattolaudoitus vielä puuttuu. Sain toimittajan kanssa sitten sovittua, että kun tavaraa vaan ei ala näkymään, niin jospa he ostaisivat ne mulle jostain paikallisesta ja haen ne sitten sieltä. Niinpä hain tänään S-Raudasta ponttilautaa 249,5m.

Myös kauan kaivattu porakaivokoneisto saapui tänäiltana tontille! Aamulla lähdetään kohti maan keskipistettä. Tavoitteena TIETENKIN reikä läpi pallon, jolloin kaukomatkailu helpottuu huomattavasti. Eikös maan vetovoima hoida pehmeän laskeutumisen pallon toiselle puolelle voiman ja vastavoiman lain perusteella, eikös?

Virallinen osuus olkoot se, että runkokatselmus suoritettiin tänään 4.8. klo 9. Risupalaute kuuluu yksinoikeutetusti LVI-urakoitsijalle, josta en ole kuullut kuin huhuja ja lupauksia viimeiseen kolmeen viikkoon. Alkaa lattiavalut painaa ikävästi päälle, mutta eipä voi valaa kun ei viemäröinnit ja vesijohdot ole paikallaan! Ruusut sen sijaan, niinkuin olisi kuulunut ehkä jokaisella kertaa, kuuluvat rakennesuunnittelijallemme! Niin ja isälleni, joka on tällä viikolla häärinyt apukarmiapuna. Rakennesuunnittelija (Mikko Tähtinen) on jopa lomalla ollessaan auttanut reppanaa hädässä. Siinä kaiken keskellä lähetti myös kutsun ja pääsyliput Tammelan Hakkapeliittatapahtumaan (http://www.nsaura.fi/tapahtumanesittely.html)!

Nyt kun tämä on todistetusti kokeiltu, että pikku tökkimisellä saan aikaiseksi jotain päivittää, niin kannustankin teitä reippaasti kyselemään perään, jos ei blogiin meinaa uutta kamaa ilmestyä! Kankenainen nappaili tänään kuviakin, ovat visusti tallessa tuolla kamerassa. Kuvapäivityksiä tänään ei siitä huolimatta tule, mutta ehkä taas joskus! Parhaiten kuvia saattekin nähtäville ilmestymällä paikanpäälle. Tutummat tietää paikan, tuntemattomammat voivat ilmoittaa halukkuudestaan, niin eiköhän paikkatieto saada toimitettua.

perjantai 23. heinäkuuta 2010

Kuusi katolla.


Aamupäivästä menn pikkukanken kanssa tontille katsomaan autotallin kattotuolien kanssa tullutta ongelmaa ihan vaan kahta kättä heittäen. Oli ukot ilmeisesti arvanneet että näin siinä tulee käymään, koska kuusikranssi löytyi metsästä heti kun tontille olin päässyt. No, eikun kotiin ja harjakaistarjoiluja keksimään. Parissa tunnissa olin saanut lahjaoluet viilennettyä, kahvit keitettyä ja pullat haettua, otin vielä jäätelötkin. Kranssi jäi kuitenkin hakematta, pikkukanke kun ei malttanut odotella. Pitää illalla hakea pois, se kun on kuulemma mulle häpeäksi, kun naapurit luulee, ettei harjakaisia ole ollut. Naapurit tosin vain kysyivät, että onko joku kuollut ku kranssi on katolla. Eli ei liene Suomessa kovin tunnettu perinne!

perjantai 9. heinäkuuta 2010

Kattotuoleja ja päätykolmioita


Pilareiden kanssa meinasi tulla ongelmaa. Yksi taho oli verottomana myynyt, mutta en halunnut ostaa. Siis verottomana en halunnut ostaa. Sain kuitenkin toisaalta, eikä honta ollut kuin n.3% kalliimpi. Niitä odotellessa tässä valmistellaan kattotuolivalmiutta sen mitä ilman noita pystyy.

maanantai 5. heinäkuuta 2010

Mallia kivirakentamiseen

Lomailimme muutaman päivän Hiidenmaalla Virossa. Polskimme lähes autioilla paratiisirannoilla (parhaat paikat Luidja ja Ristnan Surf Paradiis) ja keräilimme meren hiomia kiviä. ehkä niistä syntyy vielä jotain kaunista kotiimme. Saari oli todella rauhallinen ja tarjosi hermolepoa parhaimmillaan.
Kiipesimme kahteen majakkaan, joista toinen, Kõpun majakka on kuvassa. Kyseisen majakan rakentaminen on aloitettu vuonna 1504. Sen aikaiset ihmiset ovat selvästikin olleet lyhyttä väkeä, niin matala oli portaikko! Toisaalta itse portaat olivat hurjan korkeat, lasten oli vaikea niitä kiivetä. Portaat nousevat vinhasti tuon rakennuksen kaltevuuden mukaan.
Meidän lomaillessamme appiukko piteli ohjia raksalla, ja paljon siellä näyttääkin syntyneen. Nyt on patolevyt seinissä ja odotellaan ulkopuolisia täyttöjä. Kattotuolit tulivat eilen, mutta vaikeaa on löytää sopivaa rautaa niiden kiinnittämiseen. Muutkin kun ovat lomalla kuin me.

maanantai 28. kesäkuuta 2010

Uskottavuusongelmia

Hei taas!

Tänään laattakaupoilla tuskastuin samaan ongelmaan kuin niin monta kertaa ennenkin: minua ei uskota maksukykyiseksi asiakkaaksi, tai sitten niin sanotut asiakaspalvelijat eivät vain tiedä palvelusta yhtään mitään. Tiedän näyttäväni ikäistäni nuoremmalta, mutta ei kai kauppojen tekeminen ole keski-ikäisten yksinoikeus? Pahin kokemus tuli pari viikkoa sitten paikallisessa Kaakelikeskuksessa, jossa kerroin heti rakennusprojektistamme, että kaikki pintamateriaalit pitäisi valita. Myyjä ei sanonut _yhtään mitään_ vaan lampsi tietokoneen ääreen (muita asiakkaita ei ollut). Yritin positiivisesti ajatella, että ehkä onkin ihan kiva katsoa ensin rauhassa ja sitten vasta kysellä, mutta eipä tuo rouva oikein olisi joutanut vastailemaan myöhemminkään. Tosi tylysti ja lyhyesti selvitti asiat. Surkuhupaisaa on, että kyseisestä liikkeestä tuli seuraavana päivänä varsin mairitteleva mainoskirje kankemiehen nimellä varustettuna. Ehkä tuon kirjeen kanssa saisi palvelua, mene ja tiedä. Toistaiseksi en siis ole juurikaan edennyt laatta-asioissa. Tämä viikko on minulla lomaa, miehellä töitä. Niinpä ohjelmaani kuuluu kauppojen kiertely kolmen lapsen kera, jihuu. Taitaa tulla karkkiviikko, että saan lapset jaksamaan!

Tänään saimme onneksi myös päinvastaisen kokemuksen asiakaspalvelusta. Kävimme Askiston Kalusteessa tarkentamassa keittiösuunnitelmia, tilaus tehdään kuitenkin vasta elokuussa. Tuota firmaa voin suositella lämpimästi ainakin tässä vaiheessa. Valikoima on todella hyvä ja palvelu sangen ystävällistä ja mutkatonta. Siellä ei yritetä väkisin myydä turhia vitkuttimia isolla rahalla, kuten monissa keittiökaupoissa.

Virolaistenkin Juhannus on nyt juhlittu ja miehet ovat palanneet töihin. Seinät ovat nousseet sen verran kuin voivat ennen huomista valua. Harkkojahan saa olla n. 1,5 metrin kerros kerralla valettavaksi. Parin viikon päästä pitäisi jo saada katto päälle ja kolmen viikon päästä ikkunat. Huisaa, että projekti etenee niin näkyvästi. Minua vain ahdistaa se, että jossain välissä haluaisin lomaillakin. Meillä on koko perheen yhteistä lomaa kaksi viikkoa alkaen viikon päästä - eli juuri siihen aikaan, kun raksalla tapahtuu eniten. Eihän meidän pitänyt itse tehdä, mutta kovin vaikeaa on miehen jättää raksaa muiden haltuun. Minä taas en koe lomaa lomaksi, jos pyöritään vain raksalla ja rautakaupassa. Tahdon totaalisen katkon arkeen!

torstai 24. kesäkuuta 2010

Juhannusta - tukimuurilla tai ilman

Tässä onkin ollut hiljaista, tai siis blogissa on ollut. Raksalla tapahtuu. Ontelokentän valun jälkeen ollaan jo nostettu 120cm kakkoskerrostakin. Putkimies kaivoi alakerran viemärit paikalleen, ja appiukko hyökkäsi kantokasan kimppuun. Myön pienimuotoinen kotouttaminen piti suorittaa, kun naapuri aloittaa maanrakennustyöt. Eli appiukko kantoi helteessä kamoja siltä puolelta meille, samalla kun minä kaivoin nenää ilmastoidussa konttorissa. Kiitos appiukolle!

Runkoporukka kun on virolainen, niin he lähtivät viettämään omaa juhannustaan jo viimeviikon lopussa. Saivat sitten vähän pidemmän loman tähän kohtaan. Meidän juhannusta alustetaan juuri ystävien kutsumana heidän mökillään, joten juhannusjuhlat alkaa tässä vaiheessa tasoittua noihin ostokankemiehiin verrattuna. Varsinkin, kun he palaavat työmaalle ilmeisesti jo perjantaina. Viron juhannus on siis kiinteänä tietyssä päivässä edelleen, vaikka suomalaisen työläisen selkänahasta revitäänkin sen verran että juhannus on aina lauantaisin.

Kattotuolit on ilmoitettu saapuvaksi viikolla 27. Konesaumakatto alkaa nousta siitä ehkä viikon päästä. Ikkunat tulee näillä näkymin viikolla 28-29. Eli kaikenkaikkiaan voisi sanoa että kyllä tämä tästä!

Viimepäivien tiukat ajatusväännöt on käyty ajoluiskan pengerryksen kanssa. Haasteena on n. 2m korkeusero 2m matkalla. Eli naapurin rajaan on 2m matkaa ja siitä maan pitäis olla 2m korkeammalla. Ollako korkea (ja vahva!?) tukimuuri, vai mitä? Valumuotilla vai muurikivellä? Ei vaan tajuu, on jotenkin tuo 3D hahmotus niin heikkoa tässä vaiheessa pihasuunnittelua. Onneksi naapurin kanssa aiheesta tuli juteltua, hän mieluummin ottaa omalle puolelleen pengerrystä loivana, kuin että kasataan maanrakentajan ehdottamat isot luonnonkivet penkereeksi. Ei ehkä mikään silmälle mieluisin ratkaisu semmoinen... Täytyy luonnostella ongelma paperille ja toimittaa rakennesuunnittelijalle, niin saa tarvittavan muurin speksit.

Toinen haaste on ollut unidrain-lattiakaivot. LVI-suunnittelija ei ollut semmoisista kuullutkaan. Nyt olenkin haalinut tietoa sieltä ja täältä ja yrittänyt itse keksiä mihin kohtaan niitä pitäisi lätkiä. Oven eteen ilmeisesti ei voi, koska se pelti nousee 5,6cm seinälle. Tulis hiukka korkea kynnys... Täytyy siis pohtia kurasyöppöä, vai mikä lie sen nimi nyt onkaan. Vai onko jollakulla ideoita oven eteen sijoitettavaan lattiakaivoon, jolla vois toteuttaa kohtuulliset kaadot isolla lattialaatalla? Eli toisinsanoen, kaivon muodon pitäis olla pitkä ja kapea.

keskiviikko 16. kesäkuuta 2010

Perheen innokkain rakentaja

...on kaksivuotias pikkukanke. Hän olisi aina menossa tontille!
Tänään taas ajelutin hänet sinne ärsyttävästi rätäjävällä kolmipyöräisellä, jota poikaparka ei vielä osaa edes polkea. Kiipesimme "kattoterassille" ihailemaan maisemia uusia hienoja portaita pitkin. Hieman pelotti, kun ei yläkerran harkkokerroksia ole vielä aloitettu, joten kaiteita ei ole harjateräksiä enempää. Enemmän kuitenkin pelotti, kun tielle ilmestyi nosturi-auto, joka ryhtyi kasaamaan harkkolavoja ympärillemme. Siirryimme siis leikkipuistoon ja jätimme miehet jatkamaan hommiaan.

Maanantaina siis valettiin umpeen ontelolaattojen kolot, ja valettiinpa siinä samassa kymmeniä pihalaattojakin. Hermoja alkaa kiristää, kun betonia on aina reilusti liikaa, eikä kuskit suostu sitä viemään mukanaan. Loppujen hävitys vaatii mielikuvitusta, jos aiomme saada pihassa jotain kasvamaankin. Meidän tähän asti toimivin ratkaisumme on ollut käyttää laattamuotteina pesuvateja. Niistä tulee kauniita ja juuri sopivan kokoisia laattoja. Niitäkin alkaa vain olla jo niin paljon, että uusia ideoita kaivataan!

Raksamiehet keksivät käyttää ylijäämäbetonia myös anturan viistotuksiin. Nyt on siis viistotukset valmiit ja bitumikaistojen laittaminenkin aloitettu. Vielä pitäisi laittaa patolevyt seiniin ja ensi viikolla voidaankin tehdä ulkopuolinen täyttö. On aika jännää nähdä, miten talo sitten istahtaa tontille.

maanantai 14. kesäkuuta 2010

Portaat paikallaan


Portaat nostettiin paikalleen aamupäivästä. Siinäpä ne odottaa myöhemmin tänään tulevaa valua. Tarkkoja poikia olivat asennuksessa. Alapää kun oli vatupassissa, niin yläpäässä ois pitänyt 2mm kääntää. Sit huomattiin, että mittatarkkuus asennuksessa oli parempi kuin mitä portaiden teossa on ollut.

sunnuntai 13. kesäkuuta 2010

Ontelojuotosten alla



Huomenna olisi tulossa ontelojuotokset. Hyvin näytti olevan muotitukset valmiina ainakin suurimmaksi osaksi. Portaat kiinnitetään ilmeisesti huomenna samassa valussa. Oli portaiden "parvekekiinnitys" jo valmisteltu. Kuvassa vasemmalla näkyvät kolme uraa ovat sitä, ontelon sisään valetaan 100mm U-palkit, joiden varaan portaat saadaan tuettua.

Yritin hiukan katsella ontelovälien raudoituksia. Siellä oli suurin osa mielestäni ihan oikein, eli teräs oli muovipalalla hiukan nostettu ontelovälin pohjalta ylöspäin. Muutamassa paikassa oli sitten erikoisempia virityksiä, oli käännetty 90 asteen kulmaan teräksen pää, eli se pää makasi välin pohjalla. Jokunen oli myös semmoinen, jossa suora teräs makasi ilman korokepalaa pohjalla. Täytyy muistaa käydä asia huomenna vastaavan kanssa läpi. Mä pelkään että jos tahdomme suoraan tasoittaa ja maalata alakerran katon, niin liian lähellä pintaa oleva teräs puskee ruostetta maalin läpi. 

lauantai 12. kesäkuuta 2010

Märkää ja metallia

Niin, ensin siis noista portaista sen verran, että kyllä ne tontille tuli. Noin tunnin myöhässä, mutta kun melko nopeasti totesimme ettei niitä heti lähdetä kiinnittämään, niin siksi odottelemme niiden asentamista vielä. Onteloista puuttuneiden tarvittavien vahvistusten vuoksi ei portaille saatu nopeasti tehtyä kiinnitystä, niin päätimme siirtää homman kauemmas. Todennäköisesti portaat kiinnitetään maanantaina, jolloin ne voidaan valaa paikalleen iltapäivällä kun ontelojuotosvalu saapuu.

Nyt on siis ulospäin tapahtunut melko vähän. Onteloiden rengasraudoitusta ja valumuotteja erilaisiin paikkoihin on tehty. Rakentamiseen sopivat kelit hiukan heikkenivät, alkoi tuulla ja sataa. Siinä metallitelineet näyttivät sitten sen huonomman puolensa. Urakoitsijan yks työntekijä seisoi metallitelineillä vesisateessa ja kun kaveri ojensi porakonetta, niin sitten jysähti. Sähköisku, mutta onneksi kuitenkin sen verran pieni ettei mitään isompaa sattunut. Kyllä hän tänään vähän valitteli että ihan kaikki ei vielä ole paikallaan kun sen verran käteen vielä sattuu. Ainekset kyllä oli siihenkin, että viisi lastaan olisivat turhaan odotelleet isää kotiin. Onneksi nojaili telineeseen siten, että sähkö meni vain käden kautta. Jos olisi mennyt kädestä toiseen, niin ehkä työkamujensa elvytystaidot olisivat joutuneet koetukseen.

perjantai 11. kesäkuuta 2010

Sisustuspohdintoja

Portaita saamme edelleenki odottaa, eikä raksalla ole nyt tapahtunut muutenkaan mitään kovin näkyvää. Ahkerien urakoitsijoiden lisäksi siellä on kuitenkin häärinyt tällä viikolla appiukko, kiitos vaan.

Tänään olen koittanut kovasti paneutua sisustusmateriaaleihin. Nyt kun saisi parketin valinnan virallistettua, niin voisi siirtyä laattoihin ja tarkistaa keittiönkin värin. Parketissa on edelleen ykkössijalla se aiemmin linkittämäni Timberwisen Clay-värinen tammilautaparketti. Tosin ajattelimme siirtyä astetta oksaisempaan rusticiin tai vielä kirjavampaan vintage-laatuun. Kährsin Heritage-malliston Plantagenet http//www.kahrs.com/_layouts/productimages/151L85EKFG_int_large.jpg on vielä aavistuksen hienompi, mutta emme ole valmiita maksamaan kaksinkertaista hintaa siitä, että oksankohdat on huonosti kitattu. Kyseinen parketti on siis todella krouvi ja maksaa yli 100 € neliöltä.

Kävin paikallisessa laattaliikkeessä ideoita hakemassa. Totesin suurimman osan laatoista ihan kamaliksi, mutta oli siellä helmiäkin seassa. Erityisesti ihastuin mosaiikkilaattoihin, jotka olivat kirkasta, värillistä lasia. Sellaisia voisin haluta keittiönseinän piristykseksi. Suuret seinäpinnat olen ajatellut pitää valkoisina niin keittiössä kuin kylppäreissäkin, mutta valkoisiakin laattoja on hurjat valikoimat. Pakko kai vain valita halvin, joka näyttää kivalta. Minulle tuottaa suurta tuskaa se, että näen ihania asioita, ja sitten onkin tyydyttävä tavallisen tylsään rahan takia. Esimerkiksi kylppärijutuista olin autuaan pihalla ennen tähän projektiin ryhtymistä, ja muka valmis halpoihin perusratkaisuihin. Nyt kun on ollut pakko tutkia valikoimia, olenkin löytänyt monta "pakko saada"-asiaa: yksi näistä on seinä-wc ja toinen Unidrain-lattiakaivo. Ensimmäinen siksi, että seinälle kiinnitettävässä wc-istuimessa on huomattavasti vähemmän siivottavaa pintaa ja toinen siksi, että isot lattialaatat on paljon hienompia ja helpommin siivottavia kuin pienet. Ja isoja laattojahan ei voi laittaa lattiaan, jos lattiakaivo on perinteinen. Vessanpöntöistä tämänhetkinen suosikkini on Hatrian Daytime: http://www.hatria.com/en/hatria/articles/daytime-wall-hung-wc-seat-cover?aid=231&cid=89&clid=3 Sen muoto on mukavan mutkaton ja moderni. Inhoan siivoamista, etenkin vessan siivoamista. Eikö se olekin hyväksyttävä syy panostaa näihin asioihin? ...Ainakin, jos voitan huomenna lotossa. (En ole edes lotonnut!)

Ainiin, voisin linkittää vielä ulko-oven, jonka valitsimme: http://www.skaala.fi/images/big/uo_115_sia7mvY6e.jpg
Väri tosin on vaaleampi harmaa (RR22) ja ikkunat kirkasta lasia. Minusta tuo pitkä vedin on hurjan hieno, toivottavasti ei osoittaudu hankalaksi.

Haussa on vielä puinen (tai puulla pinnoitettu) vaakauritettu varastonovi. Kaikki varastonovet tuntuvat olevan pystylaudoitettuja, mutta sellainen ei meidän vaakarimaseinään istu millään! Jos tiedät, mistä sellaisen saisi kohtuullisin kustannuksin, niin ilmoita ihmeessä.

Ainiin, jos jollakulla on kokemusta betonielementtiportaiden päällystämisestä, niin vinkkejä otetaan mielellään vastaan.

maanantai 7. kesäkuuta 2010

Portaita odotellessa


Porrasaukosta loistaa avara ja valoisa yläkertamme. Nyt on siis välipohja paikallaan. Portaiden piti oleman tontilla klo 15 , mutta menee jonnekin neljään ennenkuin ne saapuu. Tässä siis vain venaillaan...

Ontelonostot alkaa


Tässä sitä mennään.

lauantai 5. kesäkuuta 2010

Etupiha


Pylväät ovat kuistin kannattimet, tosin vasta niiden perusta, eli jäävät maan alle.

Takapiha


Keskellä makuuhuoneiden ikkunat. Vasemmalla näkyy terassin ovi.

Haastekeräys

Edeltävässä postauksessa kankenainen hieman vihjaisi eteen ilmestyneistä ongelmista. Vai oisko ne nyt sitten haasteita tai mahdollisuuksia, riippuu kai ihan asenteesta. Mä olen asennoitunut niihin niin, että osaan odottaa niitä ja koenkin ne enemmän mahdollisuuksiksi tai haasteiksi. Jokaisella rakennuksella on omat vastoinkäymisensä ja tavallaan iloitsen jokaisesta. Iloitsen siksi, että ne havaitaan ja voidaan korjata. Voin täten uskotella itselleni, että se piiloon jäävien ongelmien lista vähenee jokaisesta esiin tulevasta. Sehän tarkoittaa suoraviivaisesti sitä, että lopputulos on laadukkaampi. Odottamaton ongelma ratkaistuna on parempi kuin havaitsematon ongelma. Otsikon mukaisesti keräänkin tähän pienen listan haasteista joita eteen on tähän mennessä tullut. En aio kertoa ihan kaikkea lähtien ikkunoiden värityksistä tai ovien urituksista, vaan enemmänkin keskityn niihin jotka ovat vaatineet korjauksia/pohdintoja isommalla porukalla.

- Louhinnassa keskelle taloa jäi pieni töyräs. Se käytiin jälkiräjäyttämässä eräänä varhaisena lauantaiaamuna.

- Perusmuurin raudoitus. Urakoitsijan tontille nimittämät rakennusmiehet eivät olleet aiemmin Lammikiveä työstäneet. Tästä seurauksena oli, että raudoitukset olivat väärin. Alimmat harkkokerrokset eivät olleet ankkuroituja anturaan, eikä vaakaraudoituksessa ollut 600mm limitystä. Rakennesuunnittelijan laskemana korjauksena antura tapitettiin sisäpuolelta ja tehtiin 10cm lisävalu. Maanpaineseiniin lisättiin raudoitteita ja siirrettiin kantavuus ylempiin harkkokerroksiin.

- Vesi ja viemäri tulivat kylmän varaston puolelle. Korjauksena yritettiin kaivaa oja auki ja kääntää suuntaus lämpimien tilojen puolelle, mutta vastassa olikin kallio. Käännettiin sen jälkeen putket kylmän varaston puolelta anturan ali makuuhuoneen puolelle. Putkien päälle laitettiin FinnFoam lisäeristeeksi ja samalla päätettiin kasvattaa kylmään varastoon tulevaa styroksimäärää 150mm:stä 200mm:iin.

-  Sisäpuolen täytöissä kauhasta tippui harkko-onteloihin hiekkaa ja kiviä. Tämä haittaa seuraavaa valua. Ratkaisuna harkkoihin porattiin reikiä ja veden avulla valutettiin hiekat pois.

- Tieto elementtiportaista ei ollut saavuttanut rakennesuunnittelijaa, joten ontelokentässä ei oltu otettu tätä huomioon. Tulevissa ontelolaatoissa ei siis ollut tarvittavaa kantavuutta elementtiportaiden painolle. Rakennesuunnittelijoiden ja ontelosuunnittelijoiden yöllisten mietintöjen jälkeen ratkaisuna tehdään portaille tuki lisäraudoitteilla. Värikkäiden raudanmetsästysretkien jälkeen oikeat kantavuudet antavat raudat löydettiin. Portaiden alapäälle tehtiin oma antura jälkikäteen.

- Lammi ei ollut huomannut rakennesuunnitelmissa ollutta sisäkuoren harkkomuutosta. Lämpökivi oli isojen ikkunoiden ylityksissä korvattu sisäkuoressa MH-150 harkolla. Tätä ei harkkokuormissa kuitenkaan ollut. Lammin ja rakennesuunnittelijan laskelmien jälkeen päädyttiin pienellä lisäraudoitteella ja ontelonkiinnitysvalujen vahvistuksella siihen että LL-400 harkko kestää tarvittavan kuormituksen.


Pienempiä haasteita on toki ollut lukuisia. Katkaisijoiden rasioille ei kukaan ole muistanut tehdä varauksia/putkituksia, eli täytyy roilottaa jälkikäteen. Telineitä ei tuntunut saavan koko Suomesta, mutta onneksi urakoitsija löysi edulliset Virosta. Ontelokentän kohtaan tulevat eristeet vaihtui pariin kertaan. 16mm harjaterästä ei oltu tilattu. Valuissa on aina kiire, seinien kasteleminen tuntuu jäävän aina minun hommaksi. Yksi sähkörasia telineiden alla ei ollut paikallaan, betoni valui sitä kautta maahan (parisataa litraa). Ja monia muitakin.


Pyrin lisäämään vielä tänään kuvan blogiin. Nyt on alakerta "valmis" eli odottelemme vain maanantaina saapuvia ontelolaattoja. Sitten pääsee seuraavan kerroksen kimppuun.

torstai 3. kesäkuuta 2010

Älvsbyssä olisit jo kotona

Tänään harmittaa ihan kamalasti, että ryhdyimme tähän projektiin, emmekä tyytyneet valmistaloon. Tähän mennessä on ollut jo niin paljon ongelmia melkein joka asian ja asiantuntijan kanssa, etten jaksa uskoa, että tuosta edes asuttavaa taloa tulee. Naapurin tontilla kukat kukkii, eikä kuokka ole sinne kajonnut. Kuitenkin jo kahden kuukauden päästä siinä seisoo asuttava talo! Näin voisi olla meiläkin, jos emme olisi niin kranttuja.

Olen kuullut kymmeniä valituksia rakentamisen rankkuudesta, mutta yleensä ne ovat kohdistuneet pitkiin päiviin raksalla ja vähäiseen aikaan perheen kanssa. Me päätimme olla rasittamatta perhe-elämäämme liikaa ja rakennuttaa talon ammattilaisilla. Ilmeisesti se oli virhe, sillä näitä ammattilaisia saa vahtia enemmän kuin meidän lapsia! Muuten ei tule hommat tehdyksi oikein tai ollenkaan. Miesparka saa varmasti aivokasvaimen, jos kännykkäsäteily semmoista aiheuttaa. Kaiket päivät menee puhelimessa erilaisia asioita selvittäessä. En voi kuin ihaillen ihmetellä, miten hänen hermonsa kestävät - ja tietenkin siinä sivussa yritän kantaa oman osani. Tänään se on tarkoittanut ikkunanpuitteiden ja ovien värin valintaa sekä lastenhoitoa. Kovasti odotan sitä aikaa, että pääsen tekemään jotain ihan konkreettista raksalla. Tällä erää siis luulen, että sisäpinnat tehdään aika pitkälti itse, jos ei jostain löydy oikeasti ammattitaitoista ja korkeamoraalista työväkeä.

tiistai 1. kesäkuuta 2010

Pikkukanke puuhaa



Otin pikkukanken kuvaan ihan vaan mittakaavan vuoksi. Seinät on taas valukorkeudessa, odottelee huomista klo 07:00 alkavaa valua. Sit on valu torstaina ja vielä perjantainakn. Maanantaina tuleekin sit ontelolaatat ja portaat. Eli nytte on tapahtunut paljon pienessä ajassa. Viimeiset harkot saapuu sitten 14. päivä maanantaina.

Kuten kuvasta näkyy, on tontille saatu telineet. Sain yhden tarjouksen telineistä, joka ois kustantanut noin 6500 euroa kahdelta kuukaudelta (95e/pvä + rahti 620e + hulluja hintoja "lisätöistä" tyyliin 500e/alkava odotustunti). Eli siis ajalta, jonka urakoitsija sanoi olevan telinetarpeen. En sitten tarttunut tuohon tarjoukseen. Seuraavaksi tulikin urakoitsijan laariin jälleen lisäpisteitä roimasti, kun hän sanoi tarjouksen myös olleen kallis. Hän lupasi hankkia telineet. Ja siis hankkikin. Koko taloon riittävät telineet, niin harkkotöihin kuin tuleviin sisätöihinkin. Hintaa tuli 1000e/kk, sisältäen rahdin Virosta. Lienee näitä virolaisurakoitsijan mukana tulevia etuja, hänellä kun tuntuu olevan Virossakin todella hyvät suhteet rakennusalan liikkeisiin. Muutenkin hänen otteissaan on järkeä tehdä valikoidut asiat toisin kuin Suomessa yleisesti urakoitsijat tekee. Se tarkoittaa suoraa säästöä minulle.

torstai 27. toukokuuta 2010

Ikkunoita pukkaa


Takaseinälle alkaa hahmottua ikkunoiden paikat. Etuseinään ei ikkunoita hetkeen tule näkyviin, tuolla kohtaa missä seinä nyt on menossa tulee olemaan pimeetä. Päällä on nimittäin n. 170cm maata. Nyt vois tietty viritellä kaikenmoisia tukirakenteita tuonne, niin vois tulevaisuudessa kaivautua kylppärin seinän läpi ja tehdä lisäsiiven maan alle. Olipas nerokas idea, eikös?


 
Tän hetken tilanteesta voisin kertoa, että LVI-suunnitelma vihdoin valmistui. Miltei kolme viikkoa luvatusta myöhässä. Sain suunnitelman puoleen sit puoleen hintaan moisen "palvelun" vuoksi. Sillä saavutuksella ei hyvityksestä huolimatta pääse suosittelemme-listalle ja kun häpeälistaa ei ole, niin jääkööt tässä yhteydessä firma mainitsematta. Antoivat kyllä urakkatarjouksenkin, mutta arvatkaapa vain kilpailutanko? Tällä hetkellä heidän osakkeensa eivät taivaisiin nouse. Ikkunakilpailutus on ihan loppusuoralla. Meinasin huomenna päättää kumpaa tulee, Domusta vai Skaalaa. Huimaa hommaa sekin, kilpaillaan asioilla joista en ikinä tule saamaan varmuutta sainko mitä tilasin. U-arvot, ilmanpitävyys, välikaasun pitoisuudet jne. Kuinka moni on mitannut ikkunansa energiatehokkuutta yms. kotikonstein? Hinnat ovat kuitenkin niin lähellä toistaan että taitaa lopulta päätös tulla joko noiden tilastotietojen, värivaihtoehtojen tai ovimallien mukaan. Toki ovetkin voi erottaa tarjouksesta omaksi kokonaisuudekseen, joka omalta osaltaan lisää vaikeusastetta. Ikkunat lasken kokonaisuuteen "pysyvä tekninen tai rakenteellinen kokonaisuus", joten halvinta ja huonointa en kelpuuta. Toki ikkunat joskus voi vaihtaa, mutta siihen menee niin pitkä aika etten minä ainakaan sitä nyt mieti. Ovat kuitenkin osa energiatodistusta, joka on (tai saattaa olla) osa jälleenmyyntiarvoa. Myynti on ajatuksissa kuitenkin vielä kauempana kuin ikkunoiden vaihto. 


 
Tulevasta voisin kirjailla vaikka sen verran, että 2km harjaterässatsi on tulossa huomenna. Noi kun upotetaan valuihin, niin ollaan saatu 5km terästä seiniin. Plus tietty anturoissa olevat teräkset. On siinä kovaa kerrakseen. Sen jälkeen on tulossa ensiviikon tiistaina uusi lasti harkkoja. 36 lavaa kamaa on kohta taas tontilla. Nyt onkin kaikki nosteltu anturoiden sisään ja sieltä niitä ladotaan seiniin. Jossain kohtaa tarttee taas valun, mutta sen toimitusaika kun on niin nopee, niin ei oo vielä puhuttu milloin se olis tulossa. Toivottavasti kuitenkin ennen 7.6. koska silloin on tulossa välipohjan ontelolaatat ja sisäportaat. Sen jälkeen viimeinen harkkosatsi tulee 14.6. Se sisältää melkeinpä pelkästää kevyet väliseinät, vissiin hiukan jää ulkoseinäharkkoja vielä tuohonkin toimitukseen.

sunnuntai 23. toukokuuta 2010

Hölmöläisten hommia?

Viikonloppu on kulunut kaatosateessa rakenteita letkulla kastellen. Hieman hullulta tuntuu, mutta niin se vain on tehtävä, jottei betoni kuivu liian nopeasti ja halkeile.

Tällä hetkellä minusta tuntuu, että kovin harva asia tässä projektissa on mennyt ihan putkeen. Harmittaa ja kiukuttaa, että meidän pitää neuvoa ammattilaisia tekemään työnsä oikein. Sinisilmäisenä kuvittelin itsestäänselvyydeksi, että jokainen haluaa tehdä työnsä hyvin. Ehkä talonrakennus on aina yhtä takkuista ja kenties pikkuvirheitä sattuu kaikenaikaa muillakin raksoilla, mutta perfektionistin voimille tämä ottaa. Onneksi minulla on reipas ja viisas kankemies, joka ei katso vikoja läpi sormien, vaan puuttuu asioihin! Ahdistaa ajatellakaan, että talo olisi hyvinkin voinut sortua, jos raudoitus olisi jätetty sellaiseksi, kuin se urakoitsijan jäljiltä oli.

Rakentamisen oppitunti numero yksi oli siis aiheesta älä luota kehenkään. Tai itseensä (ja mieheensä!) tässä on pakko hiven uskoa, mutta kokonaisuuden annan Jumalan käsiin. Antakoon Hän meille viisautta huomata ne virheet, joihin oikeasti on puututtava ja kärsivällisyyttä kestää ne pienemmät kämmit.

Eilen kävimme ihan pikaisesti Starkissa kurkkaamassa näytettä lattiasta, joka netissä näytti hienolta: Timberwisen tammilautaparketti värinä clay. Livenä tuo lattia ei harmikseni ollut yhtä hieno. Harmaata väriä oli lähinnä vain urissa (pinta kun on harjattu), joten lopputulos on melko kirjava. Täydellisen lattian metsästys jatkuu siis yhä. Tarkoitus olisi laittaa jonkin sortin puulattia yläkertaan, eli olohuoneeseen, keittiöön, vanhempien makuuhuoneeseen ja työ/vierashuoneeseen. Tuulikaappiin ja kylppäriin ajattelin samaa laattaa, jota tulisi myös alakerran kodinhoitohuoneeseen, käytävään ja kylppäriin. Laattaa ei siis ole valittu vielä, se on tarkoitus valita parkettiin sopivaksi. Lastenhuoneiden lattiamateriaali on myös ihan avoin vielä. Ehkä se tulee samasta parketista, ehkä ei. Sekin pitäisi päättää, miten päällystämme betoniset elementtiportaat. Minun villi ideani oli, että porrasaskelmat olisivat samaa puuta kuin yläkerran lattiat ja askelmien välit olisi laatoitettu samalla laatalla kuin alakerran aula, johon portaat laskevat. En vain tiedä, miten vaikea sellaista on sitten toteuttaa.

lauantai 22. toukokuuta 2010

Valu nro 1.



Heh, vai meni edellinen kuva väärinpäin. Mistä lie johtui.



Raudoituksia korjattiin se mitä voitiin rakennesuunnittelijan antamilla ohjeilla. Rakennesuunnittelija tuli tyytyväiseksi ja siinä samalla minäkin. Toi suunnittelija kun on mun ehdoton luottopakki tässä vaiheessa. Pitääkin lisätä suositus-listaan joskus kun jaksaa.

Vaakarautoja hiukka porattiin päistä lisää ja pystyyn tehtiin lisätapitus sisäpuolelle anturaan. Nytte saatin lujuuslaskennat taas semmoisiksi ettei harkot valu kylpyammeeseen maanpaineen vuoksi. Jatkossa poitsut sit osaa raudoittaa joten voinen näin rakennuttajan ominaisuudessa hakea jotain eu-rakentajakoulutustukea.

Urakoitsija hankki lisävahvistuksia valuun, pari toisessa kohteessa heilunutta ukkoa, jotka siis on tehneet lammia aikaisemminkin. Selkeesti niillä olikin enemmän näkemystä ja jälki oli parempaa.

Silti tuolta eu-rahastosta voinee lähettää osuuden myös noista, koska jätkät ei meinanneet vibrata valua ollenkaan. Ei kuulemma ennenkään oo vibranneet, koska se lyö kiven irti eristeestä ja ku betoni on niin notkeaa että se menee jokapaikkaan. Heidän kokemus näkyi ehkä eniten vastaansanomisen vakuuttavuudessa, mutta kyllä ne pienen keskustelun jälkeen tarttui vasta paketista otettuun vibraansa ja pöristelivät koko tönön ympäri. Betonipinta ihan oikeaoppisesti laski vähäsen, joten toivottavasti nämä tyypit vibraavat jatkossa kaikki tulevat lammitalot.

Toinen lammin painottama juttu valussa on kastelu ja senkin hoidin itse. Kyllähän ne hiukan kasteli, mutta en usko sen olleen riittävä ja siksi tartuin itse letkuun. Myös valun yläpinnan siivouksen vesisuihkulla tein itse. Tyypit vaan valoi harkot hiukan liian täyteen (lammi suosittelee valun jättämistä ylimmän harkon puoliväliin) joten jouduin letkuttamaan hiukka sitä betoniakin pois. Ei reppanat muuten olisi saaneet seuraavan varvin vaakateräksiä millään mahtumaan.

Tänään tehtiin ensimmäisiä täyttöjä. Eli sisäpuolelle nosteltiin hiekkaa, niin onnistuu uusien harkkovarvien nostelu vähän paremmin. Kivasti ne on harkkopinot vähentyneet. Ontelolaattoja urakoitsija toivoi paikalle 28.5. perjantaina, mutta oli sen verran kiirettä sielläkin, että aika saatiin vasta 7.6. Mikä on mun mielestä ihan hyvä, eivätpä ainakaan kiireen vuoksi tee virheitä. Seuraavaa harkkokuormaa tahtoi sitten heti ton jälkeen, mutta mun laskelmien mukaan harkkoja tarvitaan kyllä jo ennen tuota ontelolaattatoimitusta. On nimittäin sen verran vähissä jo harkot, eikä seinää ole kuin 10cm - 30cm yli valmiin lattiapinnan. Tekee siis noin puoltoistametriä harkkoseinää yhteensä tähän mennessä (140 - 160 cm). Vielä pitäis siis 250cm - 270cm saada seinää nousemaan ennenkuin ontelot voi tulla ja harkoista on mielestäni jo puolet mennyt.

No, täytyy maanantaina kysyä urakoitsijalta, että onko hänen laskuissaan erilaiset arvot. Nopeasti aikovat kuitenkin homman tehdä, koska edelleen ovat sitä mieltä että vesikattoa voi tehdä kesä-heinäkuun vaihteessa. Kuulin just läheiseltä Lammi-kivitaloasukkaalta, että heillä aloitettiin rakentaminen suunnilleen samoihin aikoihin, ehkä hiukan aikaisemminkin, eli huhtikuussa ja vesikate päästiin laittamaan tammikuussa. Siellä olikin vain yks palkattu ukko ja sit rakennuttaja oli itse apumiehenä. Toivottavasti meillä aikataulu pitää. Pitäis vaan osata visioida hiukan pidemmälle tulevaan, että osaisi ajoissa olla liikkeellä. Nyt on noiden ontelolaattojen lisäksi haasteena löytää rakennustelineitä vuokralle. Kaikki myy eijoota. Urakoitsija puheli että voivat he rakentaa puusta telineet, kunhan hankin lisää kakkosnelosta. Mä vaan "vastuullisena" oon liemessä jos he tekevät yli 2m korkeat telineet ja siellä sattuu jokin vahinko. Mun pitäis kuulemma osata huolehtia tämmöisistäkin. Onneksi vastaava mestari osaa antaa vihjeitä. En mä vaan oikeesti tietä mitä teen jos telineitä ei löydy ja sen vuoksi uhkaa työmaa seisahtaa. Vuokraiskohan virolaisfirmat telineitä Suomeen?

tiistai 18. toukokuuta 2010

Terassin ovesta voi jo kulkea!


Yritin hieman halkoa puita, mutta näin auringon laskettua hyttyset oli toista mieltä. Siinä sit suutuspäissäni huitoessa hyttysiä ja halkoja vuorotellen lipsautin kirveeni kiveen. Suutuspää vain kasvoi mutta huitomisen lopetin. Keskityin sit ihmettelemään talon vaiheita. Hiukan mietityttää raudoitukset nurkissa, pitää huomenna kysyä vastaavalta. Raudat ei mielestäni mee tarpeeksi ristiin. 

Tässäpä tämän päivän tilanne harkotuksen osalta. Valu on tulossa torstaiksi. Oikealla oleva kolo on terassin ovi. Että meninpä tänään ekaa kertaa terassilta "sisään" taloon.

maanantai 17. toukokuuta 2010

Harkkokerroksia syntyy


Huomasin tuossa että viimeisestä kuvasta on jo vierähtänyt tovi. Olen ilmeisen laiska kuvien käsittelijä (lasken käsittelyksi myös koneelle siirron), joten kuvalliset bloggaukset jäänevät pitkälti näin puhelimen välityksellä tehtäviksi. Tästä täytyy sanoa, että näinkin laiska kuin minä pystyy helposti lisäämään kuvia blogiin. Eli siinä sitä syntyy, harkkoseinää. Vielä ei tosin olla saavutettu edes maanpintaa, eli ei tässä nyt vielä voi ryhtyä muuttolaatikoita pakkaamaan. Mutta kokonaisuudessaan mukavaa että näkyvää seinää alkaa syntymään.

Odottelen kaivuria saapuvaksi. Pitäis kaivaa viemäriä ja vesijohtoa pätkän verran auki ja kääntää hiukan eri asentoon. Jää nyt tuonne kylmän varaston puolelle, eikä se oo hyvä. Kovana talvena vaarana jäätyminen. Olis sen voinut noinkin jättää, sit vaan ois tarvinnut lämmityskaapelin vesijohdolle. En kuitenkaan halua tässä vaiheessa jo lipsua hyvästä rakennustavasta, joten pistetään se niinkuin kuuluu. 

Lisäksi pitäis kaataa pari koivua. Ovat vaan sen verran järeitä ja kallellaan taloon päin, että odotan saavani kaivurilta tukea.

tiistai 11. toukokuuta 2010

Aloituskokous pidetty onnistuneesti

Nyt se sitten oli. Aloituskokous. Samalla meni myös pohjakatselmus, joten nyt on urku auki aina lopputarkastukseen saakka. Rakennusvalvontaa ei enempää kiinnosta. Ei huomautettavaa, joten kaikki on kohdallaan. Käytiin samalla läpi korkeusasema ja rakennusvalvojan puolesta ei ole ongelmaa vaikka taloa pullautetaan yks harkkovarvi ylöspäin. Vastaava mestari katselee lähettämääni vaaituskuvaa ja päättää asian. Hiukan antoi ennakkomerkkejä siihen että todennäköisesti se ylimääräinen kerros sinne tulee, hänellä on kuulemma tapana nostaa.

Niin juu, vastaava mestari on nyt vaihtunut. Tai oikein tarkkoja kun ollaan, niin ei se virallisesti edes vaihtunut, kun ei sitä oltu vielä kuntaan ilmoitettukaan. Mulle se kuitenkin kävi nyt selväksi. Hannu Viitanen jatkaa yhä pääsuunnittelijana ja vastaavaksi mestariksi ilmoitetaan Vesa Vartiainen. Olen tällä hetkellä todella tyytyväinen ratkaisuun. Sain vastaavaksi sen mitä toivoinkin. Vesasta olen saanut suositteluja useammaltakin taholta ja ensivaikutelma oli hyvä. Zekatan toimitusjohtaja myös viimein soitti ja kertoi tilanteen. Oli tietysti pahoillaan kommunikaatiokatkoksesta. Oli syytäkin olla. Tilanne oli kannaltani ahdistava. En saanut haluamaani palvelua. Tj lupasi soittaa minulle myöhemmin maanantaina, mutta sitä soittoa ei ikinä tullut. Tänään yritin sitten useaan kertaan soittaa sille ja kertoa olevani hiukan yksin yhteisen ongelmamme kanssa. En nimittäin tiennyt kuka on tulossa aloituskokoukseen. Kävin jopa heidän uudessa konttorissaan, ja siellä onneksi sain Hannun kiinni vaikka toimitusjohtajaa en saanutkaan. Hän kertoi että tulevat Vesan kanssa molemmat aloituskokoukseen. Ja niin tulivatkin. Tuon kokouksen jälkeen sit toimitusjohtajakin soitti. Totesimme yhdessä, että nyt asiat on oikeilla raiteilla ja tästä on hyvä jatkaa. Välitin hänelle myös Lammi-kivitalojen terveiset ongelmastani. On mukavaa kun on tuommoinen "isoveli" jonka turvin sanoilleen saa varmasti tarvittavan huomion.

Muutenkin tuo Lammi tuntuu olevan enemmänkin laatusana kuin talotoimittaja. Aina tuntuu tulevan niin sanotusti parasta pöytään kun sanoo tekevänsä Lammi-kivitaloa. Välillä jopa liiankin kanssa. Tänään soitti eräästä yrityksestä ja tarjosi äänentoistoa tulevaan Lammitalooni. Äänentoistoa! Lapsiluku ja huonemäärä on kuitenkin sen verran hallussa, että en silti keskusradiota ajatellut hankkia. Enkä edes innostunut ajatuksesta että voisin kuunnella radiouutiset tai klassista musiikkia vaikkapa saunassa, terassilla tai yhtä hyvin vessassa. Enköhän mä saa radiosta tarpeekseni työmatkoja ajaessani, eikä musiikin kuuntelu muutenkaan ole mulle se juttu. Saan luultavasti koko budjetin kulumaan ilman että siirtelen hifiääntä ympäri taloa. Olenkohan mä vähän epäonnistunut nörtti, kun en innostu ylenpalttisesti kaikenmoisista piuha- ja tekniikkakauppiaista? Vai pidätänkö vain itselläni oikeuden toteuttaa sitä sisäistä paloani sitten tulevassa kodissa just niinkuin tahdon - tai siis vaimo tahtoo ;-) No, ajattelin tehdä putkivaraukset, niin hurjatkaan piuhavedot eivät jää näkyville...

Tulevasta ajasta voisin ehkä mainita anturavalut, jotka taasen siirtyivät. Nyt kun vielä painaa helatorstai päälle, ei taida ennen perjantaita tapahtua yhtään mitään. Itse en perjantaina olekaan paikalla, joten menee etätöiksi. Toisaalta tämä pieni viivästys on mun etu. Mitäs olen ollut hidas noissa sähkö- ja lvi suunnitelmissa (nokunsevanhavastaavaeisanonut-seliseli). Nyt on sitten aikaa työstää niitäkin. Voi pohtia yhtä jos toistakin läpivientiä ja sen paikkaa. Samalla saa urakoitsijalle sen pienoisen paineen aikataulun siirtymisestä, niin voin käyttää tätä myöhemmässä vaiheessa vipuvartena kunnon palvelulle. Nyt hän tavallaan syö liikkumavaransa ennakkoon. Täytyisi muutenkin istahtaa alas ja lyödä aikataulut lukkoon. Edelleen hän olisi nopein aloittaja kaikista tarjolla olleista, vaikka valut tulisi vasta viikon päästä. Tai vaikka kahden. Ja sitäpaitsi hänhän aloitti jo. Aikatauluja tarvitaan kuitenkin siksi, että kohta täytyisi tilata ontelolaatat, ikkunat, katto jne. Sitten tontti jää kyllä auttamatta pieneksi, jos noita täytyisi säilytellä tontilla, kun monttu odottelee anturavalua.

Huomenna olisi vapaapäivä ja tänään sai loputkin koivut kaatotuomion. Nyt onkin hankala päättää, pistänkö koivut pinoon huomenna käsipelillä vai hankinko moottoripelin viikonlopun reissulta. Panokset nimittäin niin sanotusti kovenee, eli koivut senkuin paksunevat.

Tontilla on elämää



Vaikka blogi on ollut hiljainen, on tontilla elämää. Ainakin sinivuokkojen kohdalla. Muuten on ollut hiljaisempaa. Hain linjapukkeja varten 110jm lautaa ja 60jm kakkosnelosta. Sähkö- ja lvisuunnitelmien loppuhiomista on myös tehty. Suurimmat ponnistelut ajallisesti ja ainakin ajatuksellisesti on kuitenkin mennyt muualle. Niinkuin tarkimmat blogikytät ehkä ovat huomanneet, on suosittelemme-palstalla Zekata pudonnut tarkkailulistalle. Kärsin heidän huonosta kommunikoinnista aina ylintä porrasta myöden. Meidän vastaava mestari vaihtuu - ehkä. Alle tunnin päästä olevaan aloituspalaveriin on kuulemma tulossa kaks tyyppiä. Tällä hetkellä mulle on ihan sama vaikka tulis bussilastillinen, kunhan voisin luottaa että mestari on mun saatavilla ja tukena. No, myöhemmin taas lisää.

torstai 6. toukokuuta 2010

Montussa on ukkoja!

Nytpä ne sinne sitten pomppas. Egram Ehituksen ukot pomppas monttuun ja aloitti anturamuottien asettelun. Kävin hakemassa pojille sidontalankaa nipullisen ja nytte ne siellä veivaa muotteja kohdalleen. Aamulla siinä ihmetellessäni näin toisenkin kummastuksen, kunnan miehet toi vesimittarin. Tuo maanantaille lupailtu mittari saapui siis jo tänään, vain vajaa vuorokausi soitosta. Nyt tarttee sit etsiä kaikki lähialueen sammakot, sammaleet ja muut luonnonmeteorologit joista luetaan tulevia yöpakkasia. Tai sit vois käyttää järkee ja kääriä mittarin vaikka vanhaan huopaan jäätymistä pakoon. Kuulin tarinaa eräästä rakennustyömaasta, jossa ensin kaks kertaa mittari jäätyi ja kun lopulta mittarille tehtiin lämmitettävä koppi ympärilleen, niin se paloi. Eli neljäs mittari kesti sitten valmistuneeseen taloon saakka.

Huomenna tulee 36 lavallista kiveä. Eli noin suurinpiirtein kolmasosa kivitoimituksesta. Viikonlopuksi täytyis hankkia 100jm raakalautaa ja 50jm kakkosnelosta linjapukkeja varten. Vois tietty ottaa heti kerralla isommankin lastin, noin niinkuin leikkimökkiä varten. Ei kuitenkaan vielä ole oikein selvillä millä piirustuksilla leikkimökki tehdään, joten ehkä otan tämän puulastin nyt erikseen.

keskiviikko 5. toukokuuta 2010

Jännitys tiivistyy

Alkaa olla käsillä ne ajat, kun jotain uutta aletaan rakentaa. Onhan nytkin toki jo jotain tullut, mutta lähinnä semmoista joka on peitetty piiloon. Tiistaina kävin urakoitsijan kanssa tontilla katsomassa paikkoja ja suunnittelemassa tulevaa. Torstaina olisi tarkoitus aloittaa anturamuottien asettelulla. Sinänsä korkea aika onkin, sillä sen jälkeen perjantaina tulee täys kuorma kiveä. Tarkoituksena on nostella kivilavat sinne anturoiden väliin. Saa nähdä miten käy, monttu kun on sen verran syvä ja kaukana. Jos nosturi ei yllä kuin esim. 5m päähän, voi tulla pieniä sijoitteluongelmia.

En mä käsitä miten noi tekijämiehet aina kehuskelee että tässähän on hyvä ja tilava tontti rakentaa. Tila on kuitenkin mielestäni melko rajallinen. Ehkä noi on sit tottuneet niihin espoolaistontteihin, joissa 500 neliön tontille tehdään 300 neliön talo. Vielä vanhalle asuinalueelle, jossa vähintään kahdella puolella tonttia kulkee kohtuullisella liikenteellä varustettu katu. Siinä sitä varmasti onkin hiukka enemmän turaamista nostojen ja siirtelyiden kanssa. Että siltä kantilta katsottuna kai meillä sitten tilaa on. Kadulla ei kulje vielä ketään muita, ja tontillakin on tilaa ainakin yhden käden sormin laskettava määrä metrejä. Voihan tietty tuosta euro ja jokunen sen kaverikin tulla lisäkustannuksia jos/kun kivilavoja täytyy säilöä kadun toiselle puolen. Sieltä ne jossain vaiheessa pitää sit nostaa kuitenkin monttuun. Halvempaa se kuitenkin on kuin tilata puolikkaita kuormia Lammilta, joten ei tässä hätää. Ja jos oikein kitsaaksi ryhtyy, niin harkkolavojen siirtämisestä vois vaikka kehitellä iloisen sukujuhlan talkoohenkeen!

Nyt täytyis keksiä jokin teline vesimittarille. Pakollinen se ei kuulemma ole, voivat laittaa mittarin heilumaan letkun päähänkin. Niillä vain oli tällä viikolla mittarinvaihtopäivät menossa, joten eivät uskaltaneet luvata tälle viikolle. Listas kuitenkin merkinnällä "heti kun ehtii", eli viimeistään maanantaina. Tokkopa tuota vettä nyt aiemmin tarviskaan, ei oo ees betonia vielä tilattu.

maanantai 3. toukokuuta 2010

Aamujumppaa siimakäsille


Kävin aamulla hakemassa anturamuotteja 100m. Painoa läjällä lienee noin 400 kiloa, mutta paino ei nyt ollutkaan se ongelma. Pituus ja hankalahko muoto aiheuttivat sen, että kynäniskaisempana äijänä olisin joutunut kyselemään apuvoimia. Lammi perustuksen ukot vantaalla ystävällisesti lainasivat kärryn ja pinosivat muotit kyytiin. Minä sit ajoin tontille jossa päivätöideni ohessa nostelin välillä muotteja monttuun.

Haasteellisia kappaleita haasteelliseen paikkaan. 5m pituiset ja n. 20 kiloiset muotit otti tuulta sen verran ittensä, että loppukuorman kanssa oli jo vääntämistä.

perjantai 30. huhtikuuta 2010

Takaisku! Ratkaisuna haravaa katolle.

Selvittelin tässä alustavasti kaapeli-tv:n hankkimista. Soitin heti aluksi DNA asiakaspalveluun selvittääkseni saatavuuden ja hinnan. No ensin kuului vain pitkään hiiren rullan rapsutusta, asiakaspalvelija kun selvästi etsi jotain. Noin puolen minuutin hiljaisuuden jälkeen tuli ensimmäinen takaisku ja hän sitten kysyikin, että "missäs päin tämmöinen kunta taas onkaan". Annoin speksit ja löytyihän se lopulta.

Seuraava takaisku odotteli heti kulman takana. Tää ei kuulemma ole DNA:n aluetta eikä tänne moista palvelua saa. Jouduin kertomaan tarinaa historiastani, kun asustelin tuossa puolen kilometrin päässä ja kattelin noin 7 vuotta DNA kaapelitelkkaria. Myös 110Mbit/s kaapelimodeemiliittymä toimi hienosti, että kyllä nyt ainakin jotain DNA toimintaa täälläkin on.

No sit taas hiiri rullaili hetken aikaa, rapina oli hirmuinen. Lopputuloksena sain kolmannen takaiskun. Odottamani n. 500€ liittymismaksun asemasta kuulin että kaapelitelkkarin liittyminen maksaa 190€ mutta sitä ennen tarvitaan kiinteistökaapeli, jonka maksu on 1875€! Eli taitaa ainoaksi vaihtoehdoksi jäädä kaapelitelkkarin unohtaminen. Jos blogiimme joskus ilmestyy "emme suosittele" palsta, pääsee DNA ensimmäisen takaiskun antajana arvoiselleen paikalle kyseisellä listalla. Sen sijaan nykyinen TV ratkaisuni pääsee sinne toiselle listalle: Elisa Viihde takaa kaapelitelkkarin edut ADSL-yhteyden yli. Ainoaksi ongelmaksi jää ADSL:n hitaus, mutta onhan maailmassa aikaa odotella. Eikä se HD kuva nyt NIIN hieno ole!

Rakentamiseen liittyen voisin mainita että anturatassut käyn noutamassa maanantaina. Noutamassa siksi, että toimitettuna ne olisivat saapuneet yli viikon myöhemmin. Vaikka viikko nyt ei tunnukaan pitkältä ajalta, voi se loppupäässä olla jo kamalan pitkä.

torstai 29. huhtikuuta 2010

Maanrakennus on onnistunut!

Kokonaisuutena tässä vaiheessa täytyy sanoa että maanrakennus meni hienosti. Hienommin kuin olisin osannut odottaakaan. JV-Kaivuu toimi esimerkillisesti ja voisin jopa sanoa, että hämmästytti palvelullaan minua IT-maailmaan tottunutta. Minun maailmassani kaivurimies on kaivurimies, jolla erikseen sovittaessa on kaivuri mukana. Mutta ei se nyt tosiaankaan soittele louhijalle, salaojittajille, vesi- ja sähkölaitokselle jne.

Tiedän olevan myös tapauksia joissa noissa kohdissa kaivurimies ryhtyisi istuskelemaan ja odottelemaan että mitähän seuraavaksi tapahtuu. Linnunlaulua valitettavasti eivät kuitenkaan ryhdy kuuntelemaan, vaan kone käy kokoajan tuntilaskutuksen varmistamiseksi. Siksi voinkin onnellisena ja kiitollisena suositella JV-Kaivuun palvelua kaikille.

Tällä viikolla täytyisi lyödä lukkoon runkourakointi. Jos nyt saan tarpeeksi vastauksia tyydyttämään kaikkein-paras-mahdollinen-joka-olemassa-on-halvimmalla-mutta-paras!-mieltäni. Minulle tulee tuottamaan vielä suuria hankaluuksia jos/kun joudun nopeasti päättämään jonkun asian hankinnasta vähästä tarjonnasta. Aina jää kalvamaan ajatus, että jossain olisi ollut vieläkin parempi, tai ainakin 0,5% halvempi samantasoinen. Onneksi projektin ohjaukseeni kuuluu kilpailutus. Voin miellyttää itseäni hekumoimalla ajatuksella, että Zekata tietää tarjonnan, tuntee tekijät ja osaa sanoa oikean hintatason jo ennen tarjouksen lähettämistä. Minua ei siis ainakaan päästä linssiin viilaamaan, vaikka mahdollisesti jonkun kiven alle jääkin juuri eläköitynyt tekijä, joka vielä yhden keikan tekisi, ihan vaan tehdäkseen parhaan työnsä ikinä, halvalla. Vaikka vain miellyttääkseen itseään ja kanssaihmistään ajatuksella, että työura loppui huipulla - jälki oli primaa, kustannukset edulliset ja asiakas muistaa sen lopun ikänsä!

tiistai 27. huhtikuuta 2010

Vesijohto


Vesijohto ja viemäri kytkettiin tänään. Nyt voi tilata vesimittarin ja hanan niin vois tehdä vaikka uima-altaan. Kohta pitäis tulla myös sähkön, niin rupee homma olemaan asennusporukkaa vaille valmis. Sähkö- ja lvi-suunnitelmia aloiteltiin, että eiköhän tämä tästä.

Läjiä on monta

Niin se vain kallio väistyi vahvemman tieltä ja tilalle jäi pieni louhikko. Kiveä tuli yli oman tarpeen ja niinpä tontti alkaa olemaan täys kiveä. Kivikasan tieltä täytyi yksi koivu jälleen kellistää. Sinänsä tämä voidaan laskea hyvinkin positiiviseksi asiaksi, koska kyseiset koivut ovat kuitenkin pitkäaikaislistalla lähtevien puolella. Muistelemme ja tunnustelemme aisteillamme kyseistä koivua vielä pitkään, sillä pilkoin sen suoraan takkapuiksi. Kuten aiemmin toisenkin koivun. Tulevana talvena upea uusi takkamme hehkuu kyseisen koivun lämpöä kahdesta noin 40 tuumaisesta lasiluukustaan. Jopa näin kevään korvalla tuossa mielestäni koivu pääsee paremmin oikeuksiinsa kuin syksyisenä lehtiä sylkevänä tolppana.

Kiveä siis on, Niin on myös moreenimaata, hiukan multaisempana ja hiukan kivisempänä. Keskellä näkyvä pieni halkopino on koivu nro 1 ja sen juurella on pinoamatta koivu nro 2. Etualalla näkyvä kantoläjä on appiukon varaama iltapuhde, hän ehkä tahtoo tällä järjestelyllä varmistaa Käristeidensä olevan lämpimiä tulevien talkoiden aikana.

 Sorapatja on paikallaan ja asennusmiehiä odotellessa sähkö- ja lvi suunnitelmia työstetään.

lauantai 24. huhtikuuta 2010

Unelmien takka

Nyt se on varattu.
Ihana takkamme on läpipesällinen Stüvin kiertoilmatakka, jossa on molemmin puolin täyslasiset (siis reunattomat ja kahvattomat) hissiluukut. Näin tuli saa ansaitsemansa huomion.
http://www.stuv.com/en/stuv21.cfm?pres=3 antaa jotain osviittaa ulkonäöstä, joskaan tarkkaa näkemystä siitä meilläkään ei vielä ole. Kyseessä on siis takkasydän, johon askartelemme itse kuoret. Luultavasti emme jätä tulipesää ihan lattiatasoon kuten tuossa kuvassa.

Takkakeskus Vantaan Varistossa palveli erinomaisesti, Vaikka olimme liikkeellä koko perheen voimin. (Lue: taapero kiskoi joka kahvasta ja tutki kaikki sopukat villiten isosisaruksiaankin levottomuuksiin.)

Takka tulee siis olohuoneeseen, toinen puoli näkyy eteiseen/alakerran portaikkoon. Koko komeudesta on tarkoitus tehdä n. 150 cm korkea, jotta ilmavuus säilyy ja valo saa virrata. Toiseen reunaan muuraamme vielä säilytyskolon polttopuille. Hormi on pyöreä, pinnaltaan harjattua terästä.

torstai 22. huhtikuuta 2010

Sisustussuunnittelua à la Stone Breakers

Eilen laitettiin ekat matot.

Hiukan pölyisiä kyllä olivat, vaikka moneen kertaan niitä yritettiin tampata. Oli sen verran painavaa mattoa, että tamppaukseen kului pienen miehen verran (=n. 75kg) dynamiittia. Mattoja soviteltiin hyvin tarkasti joka puolelle tonttia kokonaiskuvan saamiseksi (tai sen poistamiseksi). Mikään ei kuitenkaan miellyttänyt silmää, ehkä siksi ettei oikein muuta ole vielä valmiina, joten lopulta sitten päädyttiin poistamaan matot kokonaan.

Voisi sanoa että onneksi kuitenkin laitettiin, koska muuten ois voinut käydä hassusti. Tamppauksessa 171 kuutiota kalliota kolhiintui ja kukkulamme levittäytyi paremmin maastoon sopeutuvaksi ja siirreltäväksi kasaksi.  

Tänään kuokka jatkaa kasan siirtelyä ja koitetaan kama saada mahtumaan jonnekin tontin kulmalle. Kunhan saadaan seinää pystyyn, niin sitten sitä läjää taas tarvitaan. Pengerrykset on tarkoitus tehdä Omalla Kivellä ja ylimääräisen kanssa täytyy sit pohtia minne sitä pistäis. Hiukan ehkä tonttia täytyis tasata, mutta ongelmana on että tahtomamme pikkupuut ovat hiukan vaara-alueella ja niitä emme haluaisi hävittää.

Nyt olisi käyttöä pienille kivimurskaajille. Tarjoan vasaran jokaista kivimurskatynnyriä kohden. Raaka-aineina käytetään sitä suurinta kiviyksikköä, niille kun en itse niin paljoa käyttöä keksi. Saa nakutella vaikka kivituhkaksi asti. Vapaaehtoisia? Vai määräänkö?

tiistai 20. huhtikuuta 2010

Ei mitään marjanpoimijoita

Tänään aamusta kuoppaan oli hypännyt pari kiviporaajaa. Tai oikeastaan vain yksi, koska toisen kompressori ei ollut käynnistynyt. Se sit notkui kuopan reunalla ja tuskaili. Kiva siinä kaverilla kivipölyssä, kovassa melussa ja kädet pikkuhiljaa tärinästä mureutuvana yksistään porailla koko aluetta. No, toivottavasti toinenkin saa kamppeet kuntoon.

Luulin kyllä että tuossa ois jonkinmoinen telavaunu ollut oikeampi työkalu, mutta ilmeisesti olin väärässä. Käsipelillä pojat siinä painoi menemään. Pitääpä töiden jälkeen käydä kattomassa että joko kalliotöyräs on reikäjuustoa.

Hiukan harmittaa ettei voi enempää viettää aikaa tontilla. Kamun kaa oli puhetta että ois kiva tehdä semmoinen still-kuviin perustuva video talon rakentamisesta. Ottais aina samasta kohdasta kuvan eri vaiheista pienin väliajoin, niin niistä vois sit lopussa rakentaa videon. Nyt vois ottaa kuvia ku ukot pomppis ympäri kalliota poran kanssa ja kohta (ehkä huomenna) se POKSautetaan ja kaivetaan pois. Tämän sanallisen kuvauksen jälkeen jokainen voi miettiä itse miltä tuo näyttäisi, mitäs tässä kameroita kuluttamaan.

Samaan aikaan työstetään LVI- ja sähkösuunnitelmia. Sähköliittymän tilasin perjantaina Fortumilta. Veden ja viemärin eilen kunnalta. Molemmista vielä tulee laput allekirjoitettavaksi ja sit vasta alkaa rattaat pyöriä. Toukokuun alkuun ois kuitenkin saada raikasta kunnan vettä, jota voi sit Fortumin siirtämällä sähköllä lämmittää vaikka kylpyvedeksi. Tai kahviksi. Tai ihan mitä vaan! Sähkö ja vesi on ikävän addiktoivia. Nykyihmiset lieneekin sähkö- ja vesinistejä.

lauantai 17. huhtikuuta 2010

Alussa oli kuoppa.

Tässä kalliomme ja kukkulamme, jota tosin joudutaan louhimaan majamme tieltä.
Hieman teettää työtä kuvitella, että vuoden päästä tässä seisoo talo.
Tunnen itseni hyvin pieneksi, kun ymmärrän koko prosessista niin vähän.
Suurin panokseni tähän mennessä taitaa olla vaatehuoneeseen ostamani tapettirulla, kuinka huvittavaa! Teknisiin ratkaisuihin en ole paljoa ehtinyt perehtymään, pelkästään visuaaliset seikat vievät yöuneni.
Posted by Picasa

Tontin raivausta


10.4.2010 Kaadoimme tontilta ne puut, jotka muuten jäisivät talon alle. Suurin osa puista on kaadettu kunnan toimesta jo vuosia sitten, loput pyrimme säilyttämään.
Posted by Picasa

Rakennusprojektimme (=kankeprojekti)

Rakennusprojektimme lähti liikkeelle pikkuhiljaa suunnitelmista ja unelmista joskus. Aikaa varsinkin unelmista on jo niin paljon, että en lähde edes arvailemaan vuotta jolloin unelmat lähtivät liikkeelle. Nyt on tullut aika, jolloin ensimmäiset konkreettiset jäljet näkyvät. Kaivuri avasi pohjan ja seuraavaksi odottelemme louhijaa.