Älvsbyssä olisit jo kotona

Tänään harmittaa ihan kamalasti, että ryhdyimme tähän projektiin, emmekä tyytyneet valmistaloon. Tähän mennessä on ollut jo niin paljon ongelmia melkein joka asian ja asiantuntijan kanssa, etten jaksa uskoa, että tuosta edes asuttavaa taloa tulee. Naapurin tontilla kukat kukkii, eikä kuokka ole sinne kajonnut. Kuitenkin jo kahden kuukauden päästä siinä seisoo asuttava talo! Näin voisi olla meiläkin, jos emme olisi niin kranttuja.

Olen kuullut kymmeniä valituksia rakentamisen rankkuudesta, mutta yleensä ne ovat kohdistuneet pitkiin päiviin raksalla ja vähäiseen aikaan perheen kanssa. Me päätimme olla rasittamatta perhe-elämäämme liikaa ja rakennuttaa talon ammattilaisilla. Ilmeisesti se oli virhe, sillä näitä ammattilaisia saa vahtia enemmän kuin meidän lapsia! Muuten ei tule hommat tehdyksi oikein tai ollenkaan. Miesparka saa varmasti aivokasvaimen, jos kännykkäsäteily semmoista aiheuttaa. Kaiket päivät menee puhelimessa erilaisia asioita selvittäessä. En voi kuin ihaillen ihmetellä, miten hänen hermonsa kestävät - ja tietenkin siinä sivussa yritän kantaa oman osani. Tänään se on tarkoittanut ikkunanpuitteiden ja ovien värin valintaa sekä lastenhoitoa. Kovasti odotan sitä aikaa, että pääsen tekemään jotain ihan konkreettista raksalla. Tällä erää siis luulen, että sisäpinnat tehdään aika pitkälti itse, jos ei jostain löydy oikeasti ammattitaitoista ja korkeamoraalista työväkeä.