...on kaksivuotias pikkukanke. Hän olisi aina menossa tontille!
Tänään taas ajelutin hänet sinne ärsyttävästi rätäjävällä kolmipyöräisellä, jota poikaparka ei vielä osaa edes polkea. Kiipesimme "kattoterassille" ihailemaan maisemia uusia hienoja portaita pitkin. Hieman pelotti, kun ei yläkerran harkkokerroksia ole vielä aloitettu, joten kaiteita ei ole harjateräksiä enempää. Enemmän kuitenkin pelotti, kun tielle ilmestyi nosturi-auto, joka ryhtyi kasaamaan harkkolavoja ympärillemme. Siirryimme siis leikkipuistoon ja jätimme miehet jatkamaan hommiaan.
Maanantaina siis valettiin umpeen ontelolaattojen kolot, ja valettiinpa siinä samassa kymmeniä pihalaattojakin. Hermoja alkaa kiristää, kun betonia on aina reilusti liikaa, eikä kuskit suostu sitä viemään mukanaan. Loppujen hävitys vaatii mielikuvitusta, jos aiomme saada pihassa jotain kasvamaankin. Meidän tähän asti toimivin ratkaisumme on ollut käyttää laattamuotteina pesuvateja. Niistä tulee kauniita ja juuri sopivan kokoisia laattoja. Niitäkin alkaa vain olla jo niin paljon, että uusia ideoita kaivataan!
Raksamiehet keksivät käyttää ylijäämäbetonia myös anturan viistotuksiin. Nyt on siis viistotukset valmiit ja bitumikaistojen laittaminenkin aloitettu. Vielä pitäisi laittaa patolevyt seiniin ja ensi viikolla voidaankin tehdä ulkopuolinen täyttö. On aika jännää nähdä, miten talo sitten istahtaa tontille.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti