Niin se vain kallio väistyi vahvemman tieltä ja tilalle jäi pieni louhikko. Kiveä tuli yli oman tarpeen ja niinpä tontti alkaa olemaan täys kiveä. Kivikasan tieltä täytyi yksi koivu jälleen kellistää. Sinänsä tämä voidaan laskea hyvinkin positiiviseksi asiaksi, koska kyseiset koivut ovat kuitenkin pitkäaikaislistalla lähtevien puolella. Muistelemme ja tunnustelemme aisteillamme kyseistä koivua vielä pitkään, sillä pilkoin sen suoraan takkapuiksi. Kuten aiemmin toisenkin koivun. Tulevana talvena upea uusi takkamme hehkuu kyseisen koivun lämpöä kahdesta noin 40 tuumaisesta lasiluukustaan. Jopa näin kevään korvalla tuossa mielestäni koivu pääsee paremmin oikeuksiinsa kuin syksyisenä lehtiä sylkevänä tolppana.
Kiveä siis on, Niin on myös moreenimaata, hiukan multaisempana ja hiukan kivisempänä. Keskellä näkyvä pieni halkopino on koivu nro 1 ja sen juurella on pinoamatta koivu nro 2. Etualalla näkyvä kantoläjä on appiukon varaama iltapuhde, hän ehkä tahtoo tällä järjestelyllä varmistaa Käristeidensä olevan lämpimiä tulevien talkoiden aikana.
Sorapatja on paikallaan ja asennusmiehiä odotellessa sähkö- ja lvi suunnitelmia työstetään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti