Melkein kotoisaa

...on jo talossamme, kun väliseinät alkavat olla paikoillaan ja yläkerran katot levytettyinä. Nyt tilat hahmottuvat kunnolla, ja yllätys yllätys: olen tyytyväinen! Ainut asia, mikä harmittaa, on makuuhuoneemme yhteydessä olevan vaatehuoneen pienuus. Toki tiesinkin sen olevan pieni, eikä sitä mitenkään järkevästi suuremmaksi olisi saanut. Sinne oli pakko ujuttaa vielä putkiakin syömään ennestään vähäistä tilaa, joten ainoa ratkaisu taitaa olla vähentää vaatevalikoimaa. Ei sinänsä ollenkaan huono ratkaisu. Ja tuleehan sinne ihanainen kenkätapetti mieltäni ilahduttamaan!

Vihdoin ja viimein on se viimeinen keittiönikkuna paikoillaan, ja näyttää tosi hyvältä.
Meidän keittiömmehän on suhteellisen pieni, mutta ainakin toistaiseksi se vaikuttaa ihanan avaralta isojen ikkunoiden ansiosta. En varmasti olisi itse keksinyt laittaa keittiöön niin isoja ikkunoita, onneksi oli hyvä arkkitehti. Kiitos Harri, olen syvästi kiitollinen!

Oikea ulko-ovikin on nyt paikoillaan. Myös siitä tykkään ihan hurjasti. Olen vaivihkaa tainnut rakastua taloomme, tai ainakin mielikuviin siitä, millainen se on valmiina. Harmaat harkkoseinät tuovat vahvaa vankilatunnelmaa, mutta kohta nekin peittyvät tasoitteisiin ja tapeteihin. Minua jo jännittää muuttopäivän lähestyminen, joskaan sitä ei vielä ole sovittu. Ensi vuoden puolelle se menee, mutta ei välttämättä kovin pitkälle.

Kuvia ei taaskaan valitettavasti ole, ei muisteta koskaan ottaa kameraa raksalle. Enkä minä edes käy siellä läheskään joka päivä. On se kumma, miten kiireistä on elämä.