Suuri muutto

Armas mieheni on juuri palauttamassa vuokra-asuntomme avaimia.
Nyt siis asumme jo uudessa, ihanassa kodissamme!
Tavarat on vielä ihan sekaisin. En edes löytänyt puhtaita vaatteita itselleni, mutta se ei tunnelmaa haittaa. Yläkerta saatiin melkein valmiiksi, takkaa ja paria smyygiä pitää vielä hieman fiksata, muutama lista asentaa. Iloitsen "oikeiden ihmisten lattiasta" (kiitoksia serkku-Pauliinalle osuvasta nimityksestä", supernopeasta liedestä ja monesta, monesta muustakin asiasta. Kaikkein ihaninta on kuitenkin se, että meillä on vihdoin oma makuuhuone. Hyvästi, väijytyt yöt!
Vielä kun tottuisi siihen, että kodissa kulkee kaikenlaisia miehiä aamuvarhaisella, osa jopa omilla avaimilla.
Makaronivesi kiehuu ja päiväunet kutsuvat, raportoin lisää myöhemmin. Toivottavasti kuvien kanssa.

Voi vessanovenkahva!

Tavoiteltuun muuttopäivään on enää kaksi viikkoa, ja "pakollisia" tehtäviä on vielä pitkä lista. Puhti on poissa ja ahdistaa. Tänäänkin olimme raksalla monta tuntia, mutta mitään näkyvää ei saatu aikaan. Huomenna tulee keittiökoneet, se nyt sentään näkyy. Vielä kun saataisiin vesi juoksemaan hanoista, niin olisi helpompi raksailla koko perheen voimin.

Otsikkoon viitaten, lähes kaikki ovet ovat nyt kauniisti paikoillaan, mutta ovenkahvat puuttuu. Miksi niitäkin pitää olla niin monenlaisia, että joudun pähkäilemään valintaa?
Taas yksi piste talopaketeille, jotka sisältävät tuollaisetkin tilpehöörit. Myönnetään, en varmaan ikinä olisi täysin tyytyväinen sellaisen paketin sisältöön. On ihan ihanaa saada omanlaiset pinnat omaan kotiin. Niitä valintoja vain on tehtävä uskomattoman paljon pienen ajan sisällä, väsyttää.

Valon pisaroita

Kiitos myötäelämisestä, tunnen velvollisuutta raportoida edes lyhyesti.
Sain kevääksi töitä ennen kuin ehdin niitä etsiäkään. Ei oman alan, mutta omalta kylältä, eli olen tosi tyytyväinen. Lyhemmät työmatkat, lyhempi työaika ja parempi palkka = parempi mieli. Bonuksena työajalla tapahtuva ulkoilu! Kokeilen siis päiväkotielämää toukokuun loppuun saakka.

Raksahommat etenevät hiljalleen, kiirettä jo pitäisi pitää.
Tänä iltana isäni tuli yllätysavuksi ja sahaili yläkerran kylppärin kattopaneelit määrämittaan. Minä puolestani vahasin ne ekan kerran, huomenna vuorossa toinen kerta. Käytän Osmo colorin peittävää valkoista vahaa, joka sopii myös kosteisiin tiloihin. Levittäminen oli helppoa ja kivaa, mutta lopputulosta en vielä tänään uskalla hehkuttaa. Tuo ensimmäinen kerros ei peittänyt juurikaan, mutta ehkä se toinen sitten peittää tarpeeksi. Tai sitten on vahattava vielä kolmanteen kertaan.

Alakerran käytävään ja kodinhoitohuoneeseen tulee reilut alaslaskut järkyttävän putki- ja johtohässäkän vuoksi, ja noihinkin tiloihin päädyimme laittamaan paneelikatot. MDF ei miellytä silmääni, samoin kuin ei luonnonvärinen mänty tai kuusikaan. Kuultolakkaus/vahaus ei sekään iskenyt. Pitkällisen etsimisen ja pohdiskelun jälkeen törmäsin eräänä yönä Lopella Karheen. Tuo rankasti mielipiteitä jakava sahapintapaneeli iski suoraan sydämeeni persoonallisella luonnollisuudellaan. Ihailen raakalautamuotilla valettuja betoniseinä ja -kattoja, joita en harmikseni tähän taloon saanut. (Autokatoksen tukimuurissa yritys oli hyvä, mutta toteutus toisluokkainen.) Tässä paneelissa on hippunen samaa henkeä. Ja värinä siis peittovalkoinen.

Vaikenen tältä erää, mutta toivon viikonlopun urakoinnin tuottavan paljon kerrottavaa ja kuvattavaa.

Toivon ja epätoivon rajamailla

Ensiksi pahoittelut, en ole vieläkään ladannut blogiin niitä kuvia, jotka lupasin. Ja nehän olisivatkin jo ihan vanhoja, niin paljon on taas ehtinyt tapahtua.

Paljon on hiottu, maalattu ja tapetoitu. Yksikään huone ei ole vielä valmis, siitä on pitänyt huolen isommat ja pienemmät haasteet. Esikoisen huone on pisimmällä, vaan hupsista: kaikkien lastenhuoneiden oviaukot havaittiin kolme senttiä liian mataliksi. Kolme senttiä ei olekaan mikään pikkujuttu, kun kyseessä on vahvasti raudoitettu ja umpeen valettu 20-senttinen kantava väliseinä. Seuraava operaatio on siis askarrella vakio-ovista 3 cm matalampia. Kun ovi saadaan paikoilleen, voidaankin lätkiä parketit lattiaan. Tuo parketti on yksi ilonaiheistani, todella kaunista! Myös yläkerran kylppärin laattojen valinta tuntuu osuneen nappiin, näyttävät hyviltä seinässä. Keittiönkaapit saatiin paikoilleen viime viikolla, ja niihinkin olemme erittäin tyytyväisiä. Yksi lasiovi oli kuljetuksessa särkynyt, ja joitain pikkuosia vielä puuttuu, mutta eihän tässä vielä kiire olekaan. Tuntuu mahtavalta saada kauniita, valmiita pintoja edes paikka paikoin. Eilen totesin, että nyt jo vähän huvittaisi muuttaa. Näillä näkymin muuttopäivä on maaliskuun loppupuolella, reilu kuukausi on siis vielä aikaa viilailla.

Suurin epätoivon aiheuttaja projektissamme on jo pitkään ollut putkimiehet, jotka tulevat töihin, jos sattuu huvittamaan. Siltä tuo toiminta ainakin meidän silmin näyttää. Enkä keksi yhtä ainoata viemäriä tai putkilinjausta, joka olisi heti ensi yrittämällä mennyt kohdalleen. Kihisen kiukusta, vaan eipä auta enää tässä vaiheessa miehiä vaihtaa. Kun ensin korjaisivat kaikki virheensä, niin saisivatkin kadota elämästämme.
Toinen toivottomuutta lietsova asia on valaisinten valinta. Meillä on hieno valaistussuunnitelma, jossa on eritelty kodin kaikki valaisimet, helppoa. Tai siis olisi, jos takataskussa sattuisi olemaan se 16 000 euroa, jonka suunnitelman valaisimet maksavat. On aika vaikeaa löytää melkeinyhtäkivoja Bauhausista ja K-raudasta. Enkä tajua, olisiko paras vaihtoehto halogeeni, loisteputki, energiansäästölamppu vai ledit. Vai näitä kaikkia suloisesti sekaisin?

Valitettavasti yllämainitut murheet eivät ole elämässäni suurimpia tai edes päällimmäisiä. Jäin perjantaina työttömäksi, ja huoli on melkoinen. Nyt on aikaa rakentaa ja olla lasten kanssa, mutta hetkessä eläminen ei ole koskaan ollut vahvimpia puoliani. Mistä löydän uuden työpaikan, miten saamme lainan maksettua?

Mies työssä

Hiippailin kirkkaassa pakkassäässä raksalle kuvailemaan nykytilannetta. Tässä ensivaikutelmaa huuruisen linssin läpi. Lisää seuraa.

Valkoista seinää ja ostosmatkailua

Tasoitemiehet ovat olleet töissä meidän lomaillessa, ja yläkerran seinät ja katot näyttävät jo valmiilta! Viimeistelyhionta puuttuu, samoin maalit ja tapetit. Tila hahmottuu kuitenkin aivan eri tavalla, kun vastassa on sileä valkoinen seinä - verrattuna harmaaharkkoiseen vankiselliseinään.
Valkoisuus tuo armotta esiin myös virheet. Niinpä huomasimme yhden makuuhuoneen kattovalaisimen sähköjen olevan aivan väärässä paikassa. Ilmeisesti on tullut mittavirhe, kun reikiä on tehty ontelolaattoihin kesällä, ennen väliseinien olemassaoloa. Harmittaa, että joudutaan tekemään purkkavirityksiä saadaksemme valaisimen keskelle huonetta. En kuitenkaan jaksa menettää yöuniani tuon takia, toivon vain ettei suurempia mokia enää ilmene.

Torstaina suuntasin rakkaan mieheni kanssa rautakauppaekskursiolle Tallinnaan. Olimme varanneet Espakista haaveilemamme vessanpöntön, ja mukaan tarttui toinenkin pönttö, allas ja allaskaappi. Kyseisessä kaupassa hämmensi ja ahdisti vartijoiden valtava määrä. Melkoista epäluuloa taisimme herättää kierrellessämme samaa kauppaa ympäri tuntikausia, mutta tuskin noita vartijoita meitä varten oli sinne hälyytetty.

Muutamaan muuhunkin rautakauppaan navigoimme varsin lumisen ja ruuhkaisen kaupungin katuja, mutta suuret löydöt jäivät tekemättä. Hinnat eivät olleet hurjasti Suomea halvempia ainakaan meidän katsomissamme tuotteissa. Yläkerran kylppäriin ostettiin suihku, se siinä.
Moni on maininnut tapettien olevan Tallinnassa paljon halvempia kuin Suomessa. Halpoja olivatkin, mutta moderniin suomalaistaloon sopivia malleja ei noin vain löytynytkään. Ehkä hienommissa sisustusliikkeissä olisi ollut, mutta niihin emme tällä kertaa ehtineet. Enkä ole varma, tuleeko sitä toista kertaa olemaankaan. Niin paljon helpompaa ja mukavampaa on asioida Suomessa suomeksi. Leikkisästi totesin, että matkamme suurin saavutus oli löytää poikaselle kauan kaivattu sormi-BMX, jollaiset ovat Suomessa loppuunmyytyjä. Oli kuitenkin kivaa matkustaa miehen kanssa kahden, vanhemmilleni suurkiitos lastenhoidosta!

Vihdoin saimme tilattua keittiöntapetit, joista olen haaveillut melkein vuoden. Keittiön välitilaan en ole löytänyt täydellisiä laattoja, joten ryhdyin miettimään välitilan maalaamista pesunkestävällä maalilla. Saapa nähdä, mihin lopulta päädymme. Haaveilen betonisesta työtasosta, mutta sekin asia on vielä aivan auki. Saattaapi olla, ettei sitä edes ehdi saamaan ennen muuttopäivää. Aika hurjaa, että se on jo niin lähellä. Täytynee tehdä suuri tyhjennysoperaatio ennen sitä, ettei tarvitse kaikkea roinaa taas kantaa uuteen kotiin.

Hyvää Joulua!

Joulurauha on laskeutunut myös rakennusprojektimme ylle.
Joulukortit jäivät lähettämättä, joten toivotamme tätäkin kautta oikein hyvää joulua ihan jokaiselle lukijallemme!

Seinien ja ja kattojen tasoitustyöt ovat ihan hyvässä vaiheessa, kenties pääsemme muuttamaan jo helmikuussa. Vielä pitäisi tehdä sisustuspäätöksiä, mutta juuri nyt on hyvä vetää henkeä.