Tähtäimessä: 160-neliöinen valubetoniharkkotalo jyrkkään rinteeseen. Pääsisäänkäynti ylärinteestä, huoneita kuusi.

tiistai 20. huhtikuuta 2010

Ei mitään marjanpoimijoita

Tänään aamusta kuoppaan oli hypännyt pari kiviporaajaa. Tai oikeastaan vain yksi, koska toisen kompressori ei ollut käynnistynyt. Se sit notkui kuopan reunalla ja tuskaili. Kiva siinä kaverilla kivipölyssä, kovassa melussa ja kädet pikkuhiljaa tärinästä mureutuvana yksistään porailla koko aluetta. No, toivottavasti toinenkin saa kamppeet kuntoon.

Luulin kyllä että tuossa ois jonkinmoinen telavaunu ollut oikeampi työkalu, mutta ilmeisesti olin väärässä. Käsipelillä pojat siinä painoi menemään. Pitääpä töiden jälkeen käydä kattomassa että joko kalliotöyräs on reikäjuustoa.

Hiukan harmittaa ettei voi enempää viettää aikaa tontilla. Kamun kaa oli puhetta että ois kiva tehdä semmoinen still-kuviin perustuva video talon rakentamisesta. Ottais aina samasta kohdasta kuvan eri vaiheista pienin väliajoin, niin niistä vois sit lopussa rakentaa videon. Nyt vois ottaa kuvia ku ukot pomppis ympäri kalliota poran kanssa ja kohta (ehkä huomenna) se POKSautetaan ja kaivetaan pois. Tämän sanallisen kuvauksen jälkeen jokainen voi miettiä itse miltä tuo näyttäisi, mitäs tässä kameroita kuluttamaan.

Samaan aikaan työstetään LVI- ja sähkösuunnitelmia. Sähköliittymän tilasin perjantaina Fortumilta. Veden ja viemärin eilen kunnalta. Molemmista vielä tulee laput allekirjoitettavaksi ja sit vasta alkaa rattaat pyöriä. Toukokuun alkuun ois kuitenkin saada raikasta kunnan vettä, jota voi sit Fortumin siirtämällä sähköllä lämmittää vaikka kylpyvedeksi. Tai kahviksi. Tai ihan mitä vaan! Sähkö ja vesi on ikävän addiktoivia. Nykyihmiset lieneekin sähkö- ja vesinistejä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti