Otsikon mukaisesti ajattelin kirjoittaa, ihan vaan meitä blogikirjoittajia muistuttaakseni, että meillä täytyy myös olla vastuu kirjoittamisestamme. Parhitec Oy, joka siis löytyy meidän "Emme suosittele"-osiosta, otti yhteyttä ja halusi keskustella kirjoituksistani. Täytyy sanoa että suoraselkäinen ja suorasanainen mies se Jarkko. Kiitos sinulle.
Koska vastuu on molempiin suuntiin, en tietenkään puhelinsoiton perusteella poista tuota negatiivista suositusta. Tein siihen kyllä korjauksen keskustelun pohjalta. Olin kirjoittanut että "...palvelu ala-arvoista...", mutta se ei pidä ollenkaan paikkaansa. Tai pitää siltä osin, että eräältä heidän suunnittelijaltaan saamani palvelu oli ala-arvoista. Olen kuitenkin Jarkon kanssa samaa mieltä siitä, että kokonaisuutena palvelu on ollut hyvää. Niinkuin olen kirjoittanutkin, Jarkon kanssa asioidessa ei ole ongelmia ollut. Siksipä vaihdoin tekstin muotoon "...suunnittelu ala-arvoista...". Jarkko oli joutunut mahdollisten tulevien asiakkaiden kanssa, jotka siis olivat vierailleet blogissamme, käymään tilanteemme läpi.
Itse olen edelleen sitä mieltä, että toisten rakentajien kokemukset toimittajia valittaessa ovat tärkeimpien kriteerien joukossa. Ja niin pitääkin olla. Siksi peräänkuulutan sitä, että arvoisat kanssablogaajani, älkäämme antako vääriä todistuksia. Rakennusalalla on jälleen monenlaista toimijaa, joista on hankala löytää luotettavaa tietoa.
Periaatteeseeni kuuluu, että en anna negatiivista palautetta ennenkuin siihen on oikeasti aihetta. Toimittajalla on oikeus puolustautua ja korjata toimintaansa viimeiseen saakka. Siksipä pari kirjoitusta odottelee edelleen pöytälaatikossa asioiden lopullista selvyyttä.
keskiviikko 15. joulukuuta 2010
sunnuntai 28. marraskuuta 2010
Skaalautuvuutta
Skaala on pistänyt parastaan jo hiukan pidempään. Asennusporukoita on käynyt jo 4, eikä homma vieläkään ole maalissa. Kohta ollaan asennettu ikkunoita 3kk. Homma siis toimii kuin tää kuvassa näkyvä keittiön tuuletusikkuna. Pikkuisen vuotaa ja sit on jäässä. Asennusporukka nro 5 ois tarkoitus tulla "joskus". Mun piti saada aikataulu perjantaiaamuna, mutta vuotoa oli siinäkin aikataulussa. Positiivisena asiana olen saanut myöhästymishyvityksen, kun lähdin asiaa itse kyselemään. Saan kuulemma vähentää seuraavasta laskusta. Harmi ku se viimeinen lasku tästä talosta on maksettu jo syyskuussa, eikä tällä menolla seuraavan talon ikkunat tule olemaan Skaalaa. Olen itseasiassa maksanut jo 3 senttiä yli sopimuksen summan.
tiistai 16. marraskuuta 2010
Melkein kotoisaa
...on jo talossamme, kun väliseinät alkavat olla paikoillaan ja yläkerran katot levytettyinä. Nyt tilat hahmottuvat kunnolla, ja yllätys yllätys: olen tyytyväinen! Ainut asia, mikä harmittaa, on makuuhuoneemme yhteydessä olevan vaatehuoneen pienuus. Toki tiesinkin sen olevan pieni, eikä sitä mitenkään järkevästi suuremmaksi olisi saanut. Sinne oli pakko ujuttaa vielä putkiakin syömään ennestään vähäistä tilaa, joten ainoa ratkaisu taitaa olla vähentää vaatevalikoimaa. Ei sinänsä ollenkaan huono ratkaisu. Ja tuleehan sinne ihanainen kenkätapetti mieltäni ilahduttamaan!
Vihdoin ja viimein on se viimeinen keittiönikkuna paikoillaan, ja näyttää tosi hyvältä.
Meidän keittiömmehän on suhteellisen pieni, mutta ainakin toistaiseksi se vaikuttaa ihanan avaralta isojen ikkunoiden ansiosta. En varmasti olisi itse keksinyt laittaa keittiöön niin isoja ikkunoita, onneksi oli hyvä arkkitehti. Kiitos Harri, olen syvästi kiitollinen!
Oikea ulko-ovikin on nyt paikoillaan. Myös siitä tykkään ihan hurjasti. Olen vaivihkaa tainnut rakastua taloomme, tai ainakin mielikuviin siitä, millainen se on valmiina. Harmaat harkkoseinät tuovat vahvaa vankilatunnelmaa, mutta kohta nekin peittyvät tasoitteisiin ja tapeteihin. Minua jo jännittää muuttopäivän lähestyminen, joskaan sitä ei vielä ole sovittu. Ensi vuoden puolelle se menee, mutta ei välttämättä kovin pitkälle.
Kuvia ei taaskaan valitettavasti ole, ei muisteta koskaan ottaa kameraa raksalle. Enkä minä edes käy siellä läheskään joka päivä. On se kumma, miten kiireistä on elämä.
Vihdoin ja viimein on se viimeinen keittiönikkuna paikoillaan, ja näyttää tosi hyvältä.
Meidän keittiömmehän on suhteellisen pieni, mutta ainakin toistaiseksi se vaikuttaa ihanan avaralta isojen ikkunoiden ansiosta. En varmasti olisi itse keksinyt laittaa keittiöön niin isoja ikkunoita, onneksi oli hyvä arkkitehti. Kiitos Harri, olen syvästi kiitollinen!
Oikea ulko-ovikin on nyt paikoillaan. Myös siitä tykkään ihan hurjasti. Olen vaivihkaa tainnut rakastua taloomme, tai ainakin mielikuviin siitä, millainen se on valmiina. Harmaat harkkoseinät tuovat vahvaa vankilatunnelmaa, mutta kohta nekin peittyvät tasoitteisiin ja tapeteihin. Minua jo jännittää muuttopäivän lähestyminen, joskaan sitä ei vielä ole sovittu. Ensi vuoden puolelle se menee, mutta ei välttämättä kovin pitkälle.
Kuvia ei taaskaan valitettavasti ole, ei muisteta koskaan ottaa kameraa raksalle. Enkä minä edes käy siellä läheskään joka päivä. On se kumma, miten kiireistä on elämä.
torstai 4. marraskuuta 2010
Kivi sydämeltä lattialle
En muista olemmeko bloganneet epäonnisista lattialaatoista. Tilasimme hienot laatat hyvissä ajoin, ja niitä sattuikin sopivasti olemaan liikkeen varastossa. Sittemmin havaittiin, että nuo varastossa olevat laatat ovatkin erilaisia kuin mallilaatat, joiden perusteella valintamme teimme. Eikä mallilaatan mukaista laattaa löytynyt koko maailmasta! Nuo varastolaatat näyttävät kalkkitahraisilta, melko rumilta mielestämme. Ei siis muuta kuin laattakaupoille taas kerran.
Onneksi pohjatyö oli tehty heinäkuun helteillä niin hyvin, että päädyimme melko nopeasti RTV:n myymään Casalgrande Padanan kuivapuristelaattaan. Väri (Stromboli) on edelleenkin harmaa, mutta pinta muistuttaa enemmän luonnonkiveä kuin aikaisempi valintamme. Jouduimme tekemään valinnan pienen mallipalan pohjalta, joten nyt tietenkin jännittää millaista tavaraa todellisuudessa saamme! Jännityksestä huolimatta on ihanaa, että asia on nyt hoidossa.
Yläkerran kylppärin seiniin valitsimme laatan samoin kesällä, ja kyseiset laatat rakas mieheni kävi tänään hakemassa Laattatukusta. Tuo Veikkolassa sijaitseva varastomyymälä on varsin jännittävä paikka, etenkin sähkökatkon sattuessa. Valikoima on hyvä ja hinnat edulliset, mutta silkkihansikkaiden sijasta kannattaa varustautua raksahaalarein ja näppylähanskoin.
Tykkään kovasti tuosta seinälaatasta, siinä on eloisuutta ja rauhallisuutta sopivassa suhteessa. En kuitenkaan ole vielä varma, haluaisinko alakerran kylppäriin samaa laattaa vai aivan erilaisen ilmeen. Siispä ostimme laattaa vasta yläkerran tarpeisiin. Saattaahan olla, että alakertaa ei vielä vuoteen laatoitekaan.
On aina helpottavaa saada yksi asia päätetyksi ja ostetuksi. Alkaa jo vähän väsyttää tämä alituinen päättäminen. Seuraavana kai vuorossa WC-kalusteet. Eniten mietityttää allas. Valumarmorisia saisi tosi kauniina, mutta epäilyttää sellaisen käytännöllisyys sottaisessa perheessämme. Onko kellään käyttökokemuksia?
Onneksi pohjatyö oli tehty heinäkuun helteillä niin hyvin, että päädyimme melko nopeasti RTV:n myymään Casalgrande Padanan kuivapuristelaattaan. Väri (Stromboli) on edelleenkin harmaa, mutta pinta muistuttaa enemmän luonnonkiveä kuin aikaisempi valintamme. Jouduimme tekemään valinnan pienen mallipalan pohjalta, joten nyt tietenkin jännittää millaista tavaraa todellisuudessa saamme! Jännityksestä huolimatta on ihanaa, että asia on nyt hoidossa.
Yläkerran kylppärin seiniin valitsimme laatan samoin kesällä, ja kyseiset laatat rakas mieheni kävi tänään hakemassa Laattatukusta. Tuo Veikkolassa sijaitseva varastomyymälä on varsin jännittävä paikka, etenkin sähkökatkon sattuessa. Valikoima on hyvä ja hinnat edulliset, mutta silkkihansikkaiden sijasta kannattaa varustautua raksahaalarein ja näppylähanskoin.
Tykkään kovasti tuosta seinälaatasta, siinä on eloisuutta ja rauhallisuutta sopivassa suhteessa. En kuitenkaan ole vielä varma, haluaisinko alakerran kylppäriin samaa laattaa vai aivan erilaisen ilmeen. Siispä ostimme laattaa vasta yläkerran tarpeisiin. Saattaahan olla, että alakertaa ei vielä vuoteen laatoitekaan.
On aina helpottavaa saada yksi asia päätetyksi ja ostetuksi. Alkaa jo vähän väsyttää tämä alituinen päättäminen. Seuraavana kai vuorossa WC-kalusteet. Eniten mietityttää allas. Valumarmorisia saisi tosi kauniina, mutta epäilyttää sellaisen käytännöllisyys sottaisessa perheessämme. Onko kellään käyttökokemuksia?
Suonet katossa
Sähköt on nosteltu kattoon. Seuraava vaihe ois sitten lätkiä levyt päälle. Lämpöpumpun starttasin eilen, nyt ajellaan varovaisesti 15asteista vettä alakerran laattaan. Yläkertaan ei vielä tule. Hormi saapui alkuviikosta, täytyis pistää joku päivä paikalleen. Ikkunaelementtiä odottelen, pitäis saapua kohta. Kiinni se laitetaan vasta ensviikon tiistaina.
maanantai 1. marraskuuta 2010
Lattiat kastuu
Hei taasen. Tässä on mennyt aika enemmän ja vähemmän ongelmien selvittelyssä ja tuossa jossain vaiheessa kun tekijäportaalle piti antaa lopputili ja pistää avain piiloon, olis ollut keskeneräinen kivitalo HALVALLA myynnissä. Onneksi kukaan ei tullut ostamaan, nyt jo harmittais.
Tänään tuli taas semmoinen harvinainen positiivinen kokemus rakentamisesta, kun äärimmäisen hyvin palveleva keittiötoimittajamme Askiston Kaluste näytti taas esimerkkiä. Aiemmin oltiin puhuttu että pitäis viimeiset detaljit keskustella loppuun ennen tilausta ja kun meille ei oikein mikään aika käynyt niin heillepä kävi. Sieltä Ilkka tuli n. 4v poikansa kanssa raksalle ja saatiin hommat sovittua. Minä, eteläpohojalaaslähtöinen äärikonservatiivi-tinkijä, en edes halunnut tinkiä hinnasta. En olisi pystynyt vaikka haluaisinkin. Oikeastaan voisin maksaa kaikki muutkin laskuni hänen tililleen. Ihan vaan siksi, että hän saisi mahdollisesti korkotuloja itselleen sekä siksi että mies on luotettava kuin Makitan poravasara. Varmasti maksaisi kaikki laskuni. Jos kauppias, siis määritelmän mukaan henkilö joka elää ja elättää perheensä sillä että myy toisille tuotteitaan, sanoo että "tuo teidän kannattaa ostaa paikasta tai , saatte paljon halvemmalla. Se kannattaa sit tehdä näin ja näin ja sitten huomioikaa että ", niin en minä voi tingata hinnasta. Tuli enemmänkin mieleen tätini kommentti miehestään ku lehtimyyjä ilmestyy ovelle. Mies kuulemma sanoo suunnilleen: "no kyllä minä nyt ainakin sen verran maksan!".
Toinen positiivinen asia on se, että löytyi yks katastrofin paikka! Huomatkaa, olen saanut taas sen verran elämästä ja rakentamisesta kiinni, että löydetyt ongelmat ovat taas iloinen asia. Eipä sitten lopputuotteessa ole niin paljon virheitä, kun osa löydetään jo matkan varrella. Katastrofi kuulemma odottaa ensimmäisillä helteillä. Meille kun tulee maakylmällä viilennys tuloilmaan, niin tuloilmakanavat pitäis tietty suojata kondenssia vastaan. No, nyt puhallusvilloissa tuloilmakanavat kulkevat vain 50mm foliovillan alla, EIKÄ foliosaumoja ole teipattu. Jos/kun viilennys sitten helteellä kytkeytyy päälle, siellä rupee kosteus tiivistymään putken ulkopintaan ja kohta onkin koko yläpohja kosteana. Vielä ei ole ihan selvillä miten asia korjataan, lähteekö putkimies sukellusvarusteissa puhallusvillojen sekaan korjailemaan putkien eristystä vai hankitaanko erillinen jäähdytysyksikkö kattoon. Tai siis hankkiiko putkimies, minä en sitä maksa. Olen kyllä ihan varmasti riittävällä tarkkuudella ilmoittanut että viilennys on tulossa. Ja onhan hän ihan itse hankkinut IV-koneenkin jossa tuo viilennys on.
Tämänkertainen otsikko tulee siitä, että nythän pitäis olla lattialaatan kuivatus loppumetreillä. No eipä kuitenkaan ole, koska erinäisistä syistä johtuen lämpöjä ei ole vielä voitu kytkeä päälle. Eristys kun kuitenkin on tehty ja sisällä kosteus on melkoinen, niin jonnekinhan sen on mentävä. Sepä sit menee siihen yhteen puuttuvaan ikkunaan, tai sen paikalla olevaan muoviin ja tiivistyy siinä. Sit se valuu kätsysti muovia pitkin alas ja tippuu siinä keittiön lattialle. Skaala saa meidän projektista äärimmäisen heikot pisteet. Kaksi kuukautta saadaan täyteen siinä, että Skaala saa toimitettua ehjän ikkunan rikkinäisen tilalle. Lupasivat lähettää ikkunan tällä viikolla, ja ensiviikon tiistaina tulevat asentamaan. En tajua mikä siinä voi niin kauan kestää!
Tulevista hiukan. Huomenna tiistaina tulee sähkömiehet kaapeloimaan vähintäänkin yläkerran. Ainiin, siitä tulikin mieleen miksi tuota Askiston Kalustetta vertasin Makitan poravasaraan. Hyvää työtä tehneet Terawattin sähköasentajat on tehneet yhden mokan, keittiön kaikki pistorasiat oli n. 10cm liian alhaalla. Eli kaappien päälle tuleva pistoke jäi kaappiin, pakastimen ja jääkaapin pistorasia koneiden taakse ja mikron pistorasia myös mikron taakse. Suurensin sitten hiukan rasian paikkoja. Nyt olen betonin palasissa niin että voin tehdä kivipestyjä pipoja kunhan hiukan hieron pipoa päätäni vasten. Oli oikein nautinnollista puuhaa. Pidän siitä, että seinää muokataan järeällä poravasaralla eikä mattoveitsellä. Toivottavasti kohta saadaan lämpökin päälle. On sitä nyt jonkin aikaa jo odotettukin. Tosin tuo yks ikkuna hiukan harmittaa, mutta ei voi mitään. Pakko saada laatta lämpimämmäksi ja sisälle tasoittamiselle suotuisat olosuhteet.
Tänään tuli taas semmoinen harvinainen positiivinen kokemus rakentamisesta, kun äärimmäisen hyvin palveleva keittiötoimittajamme Askiston Kaluste näytti taas esimerkkiä. Aiemmin oltiin puhuttu että pitäis viimeiset detaljit keskustella loppuun ennen tilausta ja kun meille ei oikein mikään aika käynyt niin heillepä kävi. Sieltä Ilkka tuli n. 4v poikansa kanssa raksalle ja saatiin hommat sovittua. Minä, eteläpohojalaaslähtöinen äärikonservatiivi-tinkijä, en edes halunnut tinkiä hinnasta. En olisi pystynyt vaikka haluaisinkin. Oikeastaan voisin maksaa kaikki muutkin laskuni hänen tililleen. Ihan vaan siksi, että hän saisi mahdollisesti korkotuloja itselleen sekä siksi että mies on luotettava kuin Makitan poravasara. Varmasti maksaisi kaikki laskuni. Jos kauppias, siis määritelmän mukaan henkilö joka elää ja elättää perheensä sillä että myy toisille tuotteitaan, sanoo että "tuo teidän kannattaa ostaa paikasta
Toinen positiivinen asia on se, että löytyi yks katastrofin paikka! Huomatkaa, olen saanut taas sen verran elämästä ja rakentamisesta kiinni, että löydetyt ongelmat ovat taas iloinen asia. Eipä sitten lopputuotteessa ole niin paljon virheitä, kun osa löydetään jo matkan varrella. Katastrofi kuulemma odottaa ensimmäisillä helteillä. Meille kun tulee maakylmällä viilennys tuloilmaan, niin tuloilmakanavat pitäis tietty suojata kondenssia vastaan. No, nyt puhallusvilloissa tuloilmakanavat kulkevat vain 50mm foliovillan alla, EIKÄ foliosaumoja ole teipattu. Jos/kun viilennys sitten helteellä kytkeytyy päälle, siellä rupee kosteus tiivistymään putken ulkopintaan ja kohta onkin koko yläpohja kosteana. Vielä ei ole ihan selvillä miten asia korjataan, lähteekö putkimies sukellusvarusteissa puhallusvillojen sekaan korjailemaan putkien eristystä vai hankitaanko erillinen jäähdytysyksikkö kattoon. Tai siis hankkiiko putkimies, minä en sitä maksa. Olen kyllä ihan varmasti riittävällä tarkkuudella ilmoittanut että viilennys on tulossa. Ja onhan hän ihan itse hankkinut IV-koneenkin jossa tuo viilennys on.
Tämänkertainen otsikko tulee siitä, että nythän pitäis olla lattialaatan kuivatus loppumetreillä. No eipä kuitenkaan ole, koska erinäisistä syistä johtuen lämpöjä ei ole vielä voitu kytkeä päälle. Eristys kun kuitenkin on tehty ja sisällä kosteus on melkoinen, niin jonnekinhan sen on mentävä. Sepä sit menee siihen yhteen puuttuvaan ikkunaan, tai sen paikalla olevaan muoviin ja tiivistyy siinä. Sit se valuu kätsysti muovia pitkin alas ja tippuu siinä keittiön lattialle. Skaala saa meidän projektista äärimmäisen heikot pisteet. Kaksi kuukautta saadaan täyteen siinä, että Skaala saa toimitettua ehjän ikkunan rikkinäisen tilalle. Lupasivat lähettää ikkunan tällä viikolla, ja ensiviikon tiistaina tulevat asentamaan. En tajua mikä siinä voi niin kauan kestää!
Tulevista hiukan. Huomenna tiistaina tulee sähkömiehet kaapeloimaan vähintäänkin yläkerran. Ainiin, siitä tulikin mieleen miksi tuota Askiston Kalustetta vertasin Makitan poravasaraan. Hyvää työtä tehneet Terawattin sähköasentajat on tehneet yhden mokan, keittiön kaikki pistorasiat oli n. 10cm liian alhaalla. Eli kaappien päälle tuleva pistoke jäi kaappiin, pakastimen ja jääkaapin pistorasia koneiden taakse ja mikron pistorasia myös mikron taakse. Suurensin sitten hiukan rasian paikkoja. Nyt olen betonin palasissa niin että voin tehdä kivipestyjä pipoja kunhan hiukan hieron pipoa päätäni vasten. Oli oikein nautinnollista puuhaa. Pidän siitä, että seinää muokataan järeällä poravasaralla eikä mattoveitsellä. Toivottavasti kohta saadaan lämpökin päälle. On sitä nyt jonkin aikaa jo odotettukin. Tosin tuo yks ikkuna hiukan harmittaa, mutta ei voi mitään. Pakko saada laatta lämpimämmäksi ja sisälle tasoittamiselle suotuisat olosuhteet.
tiistai 12. lokakuuta 2010
Jotain positiivista.
Hei!
Olen ollut pitkään niin ahdistunut, ettei ole tehnyt mieli edes käydä raksalla, saati kirjoittaa tai puhua siitä. Niinkuin tiedätte, kaikki ei ole mennyt ihan putkeen. En jaksa enää vuodattaa, vaan listaan vaihteeksi positiivisia juttuja, joita on viime aikoina tapahtunut:
- putkimies tuli tänään töihin!
- saimme vihdoinkin oikeanlaisen levikkeen varaston oveen, ja nyt olen maalannut sekä oven
että levikkeen.
- kodinhoitohuone etenee: Peräseinä on tasoitettu jo kolmeen kertaan, kankemies on siinä hommassa taitava! Vielä yksi tasoitekerros ja pohjamaali, niin pääsen maalaamaan siihen ihanat appelsiininsävyt. Tänään lämpöpumpun alusta saa pinnalleen kosteuseristeen, seuraavaksi laatat ja torstaina tuleekin jo itse pumppu.
- Saimme vihdoin tehtyä kaupat keittiökoneista. Alusta asti oli melko selvää, että merkki on Siemens, mutta malleja mietittiin hartaasti. Nyt on sitten tulossa hurjan hieno vaalea induktiotaso, melko tavallinen erillisuuni ja isot jääkaappi & pakastin. Kaikki rosteripintaisia, kuten jo väliaikaiskotiin ostettu tiskikonekin. Herkuttelen jo nyt ajatuksella, että kohta meillä on oikeasti toimivat kodinkoneet. Nykyiset kun toimivat jos jaksavat.
- Yläkerran väliseinät kohoavat nyt asiallisesti, kiitos Pasin.
- Taisimme löytää ammattimaisen seinientasoittajan, joten kenties näemmekin toisiamme syksyn pimeinä iltoina rakkaan mieheni kanssa. Siis muuallakin kuin laastin seassa.
- Ensi viikolla lähdemme lomalle koko perhe, appivanhemmat tulevat talonmiehiksi.
Tästä kaikesta voi päätellä, että meillä menee yllättävän hyvin, eikö niin?
Olen ollut pitkään niin ahdistunut, ettei ole tehnyt mieli edes käydä raksalla, saati kirjoittaa tai puhua siitä. Niinkuin tiedätte, kaikki ei ole mennyt ihan putkeen. En jaksa enää vuodattaa, vaan listaan vaihteeksi positiivisia juttuja, joita on viime aikoina tapahtunut:
- putkimies tuli tänään töihin!
- saimme vihdoinkin oikeanlaisen levikkeen varaston oveen, ja nyt olen maalannut sekä oven
että levikkeen.
- kodinhoitohuone etenee: Peräseinä on tasoitettu jo kolmeen kertaan, kankemies on siinä hommassa taitava! Vielä yksi tasoitekerros ja pohjamaali, niin pääsen maalaamaan siihen ihanat appelsiininsävyt. Tänään lämpöpumpun alusta saa pinnalleen kosteuseristeen, seuraavaksi laatat ja torstaina tuleekin jo itse pumppu.
- Saimme vihdoin tehtyä kaupat keittiökoneista. Alusta asti oli melko selvää, että merkki on Siemens, mutta malleja mietittiin hartaasti. Nyt on sitten tulossa hurjan hieno vaalea induktiotaso, melko tavallinen erillisuuni ja isot jääkaappi & pakastin. Kaikki rosteripintaisia, kuten jo väliaikaiskotiin ostettu tiskikonekin. Herkuttelen jo nyt ajatuksella, että kohta meillä on oikeasti toimivat kodinkoneet. Nykyiset kun toimivat jos jaksavat.
- Yläkerran väliseinät kohoavat nyt asiallisesti, kiitos Pasin.
- Taisimme löytää ammattimaisen seinientasoittajan, joten kenties näemmekin toisiamme syksyn pimeinä iltoina rakkaan mieheni kanssa. Siis muuallakin kuin laastin seassa.
- Ensi viikolla lähdemme lomalle koko perhe, appivanhemmat tulevat talonmiehiksi.
Tästä kaikesta voi päätellä, että meillä menee yllättävän hyvin, eikö niin?
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)