Jotain positiivista.

Hei!

Olen ollut pitkään niin ahdistunut, ettei ole tehnyt mieli edes käydä raksalla, saati kirjoittaa tai puhua siitä. Niinkuin tiedätte, kaikki ei ole mennyt ihan putkeen. En jaksa enää vuodattaa, vaan listaan vaihteeksi positiivisia juttuja, joita on viime aikoina tapahtunut:

- putkimies tuli tänään töihin!

- saimme vihdoinkin oikeanlaisen levikkeen varaston oveen, ja nyt olen maalannut sekä oven
että levikkeen.

- kodinhoitohuone etenee: Peräseinä on tasoitettu jo kolmeen kertaan, kankemies on siinä hommassa taitava! Vielä yksi tasoitekerros ja pohjamaali, niin pääsen maalaamaan siihen ihanat appelsiininsävyt. Tänään lämpöpumpun alusta saa pinnalleen kosteuseristeen, seuraavaksi laatat ja torstaina tuleekin jo itse pumppu.

- Saimme vihdoin tehtyä kaupat keittiökoneista. Alusta asti oli melko selvää, että merkki on Siemens, mutta malleja mietittiin hartaasti. Nyt on sitten tulossa hurjan hieno vaalea induktiotaso, melko tavallinen erillisuuni ja isot jääkaappi & pakastin. Kaikki rosteripintaisia, kuten jo väliaikaiskotiin ostettu tiskikonekin. Herkuttelen jo nyt ajatuksella, että kohta meillä on oikeasti toimivat kodinkoneet. Nykyiset kun toimivat jos jaksavat.

- Yläkerran väliseinät kohoavat nyt asiallisesti, kiitos Pasin.

- Taisimme löytää ammattimaisen seinientasoittajan, joten kenties näemmekin toisiamme syksyn pimeinä iltoina rakkaan mieheni kanssa. Siis muuallakin kuin laastin seassa.

- Ensi viikolla lähdemme lomalle koko perhe, appivanhemmat tulevat talonmiehiksi.

Tästä kaikesta voi päätellä, että meillä menee yllättävän hyvin, eikö niin?

Väliseiniä hitaasti mutta varmasti

Isäni oli viimeviikon tekemässä väliseiniä. Valmiiksi tuli kodinhoitohuoneen ja keittiön seinä. KHH seinä siksi, että lämpöpumppua varten pitäisi saada valmista pintaa melko pian. Pumpun pitäisi tulla ensiviikolla ja asennus sitä seuraavalla. Keittiö taas pääsi listalle seuraavaksi siksi, että se valettiin täyteen betonia kunnollisten kiinnitysten saamiseksi. Nyt saa latoa vähän enemmänkin Aalto-maljakkoja hyllyyn, eikä tarvitse pelätä tuleeko kaappi syliin.

Koitin hiukan tiilitasoitteen levittämistä palaan varaston seinää. Eihän se nyt mitään järin vaikeeta hommaa ole sinne seinään saada, mutta sileä pinta onkin sitten jo eri juttu. Päätin kuitenkin tarttua toimeen ja lätkin tasoitteen myös lämpöpumpun taakse ja sivuun jäävään seinään. Hiukan sitä pitää harjoitella, että seinästä oikeast tasainen tulee, mutta kukapa sitä sieltä pumpun takaa näkee. Kunhan nyt sen verran sais tasaista että viitsii vetää maalin päälle.

Tulevat (kiireelliset?) toimet ovat siis loppujen väliseinien pystytys ja sen mahdollistamana sähköistäminen. Lämpöpumpun alle jäävän lattian hionta, kosteuseristys ja laatoitus. Myös tuo jo sanottu seinän viimeistely. Putkityöt ja IV-koneen asennus ainakin siihen saakka, että lämpöpumppu saadaan potkaistua käyntiin (näillä näkymin 18.10.) Puhallusvilla on tilattu, joten kovalevyt höyrynsulun päälle pitäisi latoa paikalleen. Hormi on tilattu, joten kohta pääsee ensimmäisille kynsitulille.

Koska rakentamisemme on sisältänyt "kohtuullisen" määrän haasteita, kerron tämän hetkisistä pikaisesti. Terassin ja kuistin laatat kun ovat urakan jäljiltä pinnaltaan kamalia, niitä yritettiin urakoitsijan toimesta hioa. Erittäin huonolla tuloksella, eihän monta viikkoa vanhaa betonia millään hiomapaperilla saa kuin hiukan pölisemään. Niinpä hionta on siis edelleen tekemättä. Samalla koneella yritettiin hioa myös sisätiloja, mutta eipä siinäkään tulos ollut ihan halutunlainen. Samainen urakoitsija teki tuntitöinä höyrynsulun asennuksen, mutta väärinhän sekin meni. Korjaus on odotettavissa keskiviikkona, saa nähdä miten tulee käymään. Muutenkin urakoitsijan kanssa on ollut viimeaikoina niin paljon haasteita että pistettiin hommat jäihin ja keskitytään nyt vanhojen vikojen korjaamiseen. Rungosta löytyi muutamia aukkoja, joita on juotosbetonilla täytetty. Runkoa pystyttäneet miehet, joista pidin ja tekivät pääsääntöisesti hyvää jälkeä, lähtivät urakan jälkeen toiselle työmaalle. Sain jotkut jämäukot tuntitöihin ja siitä nämä ongelmat alkoivatkin. Siinä vaiheessa kun höyrynsulku ja väliseinän alut oli mitä oli, ilmoitin urakoitsijalle että niiden miesten ei tartte enää tulla. Jälki on nähty ja koettu, ei kiitos enää. Tänään sitten sain soiton, että joku lastaa tontillani telineitä lava-autoon. Ajoin paikalle, ja siellä joku tuntematon urakoitsijan mies seisoi talossani (oli hakenut avaimen piilosta) puhelimeen puhuen ja keräsi urakoitsijan tavaroita. Telineet oli jo autossa. Hänelle sitten vähän ihmettelin että mikä mies ja mihin olet telineitä viemässä. Antoi puhelimen minulle ja siellähän tuo oli, hankalaksi käynyt urakoitsijani. Annoin täyslaidallisen tilitystä että mitä toimintaa tämä on, pitääkö soittaa poliisit ja ettei tämmöisestä olla mitään sovittu. Korjaukset on tekemättä ja telineitä varmasti niissä tarvitaan. No, kova kun on puhumaan, puhui sitten pitkään ja lopputuloksena totesi että keskiviikkona kun korjauksia jatketaan, telineet tuodaan takaisin. Saa nähdä, tän hetken odotus ei ole kovin korkealla.

Toinen iso haaste tällä hetkellä on ollut putkimies, jälleen kerran. Elokuun alussa hän oli reilun viikon kateissa, vaikka oli luvannut tulla työmaalle. Viime viikolla kävi samoin, keskiviikkona piti aloittaa työt mutta koko viikolla en saanut miestä kiinni. Tänään laitoin taas Zekatan kyselemään ukon perään ja pistin sähköpostin että ellei huomiseen mennessä jotain tapahdu, täytyy urakkasopimus arvioida uusiksi. No, sain sitten viiden jälkeen hänet puhelimeen. Selitykset oli jälleen huimia. Kovat on kiireet kun ei ehdi ilmoittamaan että ei tulekaan niinkuin on sovittu tai ei ehdi vastaamaan puhelimeen.

Jotain hyvääkin pitäis aina olla, niin olkoot se nyt sitten vaikka semmoinen, että naapurissa asuva rakennusmies lupasi tulla auttamaan väliseinien kanssa. Saapa sitten hommat siihen malliin, ettei sähkömiesten tartte ihan yhtä johtoa kerrallaan tulla vetämään.

Ammattilaisia(ko)

Random otos niiden ammattilaisten tekemästä seinästä. Huomioitavaa, ettei alimmissa varveissa ole kivien päissä laastia, eikä bitumikaista ole liimattu lattiaan. Laastia on myös kulunut kohtuuttomasti, onteloissa on laastia paljon. Niin ja monta muuta pikkujuttua, jotka jätän kertomatta.

Isäni tekemää seinää.

Random otos isäni aiemmin tekemästä seinästä. Vaikka valo on tässäkin kuvassa huono, on ero ihan selvä. Olisivat ammattilaiset ottaneet mallia. Vieressä kun oli malliseinä.

Vankisellejä ja ikkunoita

Hei taas!

Nyt on talossamme ikkunat paikoillaan, yhtä lukuunottamatta. Toinen keittiömme suurista ikkunoista oli rikki jo saapuessaan. Toivottavasti saamme pian ehjän tilalle. Muutoin ikkunat ja ovet olivat miltei kunnossa, joitain pikkuvikoja kuitenkin löytyi. Niinkuin vaikka se, että yksi ikkuna ei aukea ollenkaan! Siis sellainen, jonka olisi kovasti syytä aueta. Osa ikkunoistamme on kiinteitä, niitä emme ole väkisin avaamassa. Varsinaista etuovea emme uskaltaneet vielä asentaa paikoilleen, ettei se kolhiintuisi harkkoja ja muuta kantaessa. Nyt ulko-oven virkaa toimittaa
miehen veljen perheen remontista pelastettu ovi.

Appiukko oli taas viime viikon talkoilemassa ja pystyyn saatiin kaksi alakerran väliseinää. Nyt on sitten lastemme vankisellit valmiit. Lähinnä sellejä nuo kopit nyt muistuttavat täydessä betoniasussaan. Saa nähdä, montako vuotta menee saada ne asumiskuntoon. Painostus saattaa tietenkin kasvaa niin suureksi, että valmistuvat hyvinkin nopeasti.

Eilen raivasimme roskaa pois tontilta, ja sitä olikin kertynyt melkoiset määrät. Puutavaraakin on niin paljon, että polttamiseen taitaa mennä vuosia. En oikeastaan haluaisi hienossa takassamme polttaa naulaisia ja osin homeisia/betonisia lautoja, mutta hullua kai niitä on kaatopaikallekaan rahdata. Toisaalta voisin kysyä vaikka työkaverilta, tarvitsevatko lämmityspuuta ensi talveksi. Pannuhuoneessa sillä puun ulkonäöllä ei ole yhtä paljon merkitystä kuin tunnelmatakassa.

Olen katsellut kukkasipuleita sillä silmällä, ja ostinkin jo pari pussia. Tuskinpa kuitenkaan ehdimme ennen talventuloa muotoilemaan ja multaamaan pihaa. Ehkä heitän säkillisen multaa johonkin soveltuvaan kohtaan ja kätken ne sipulit siihen. Riemu kevään ensikukista on niin suuri!

Uupumista havaittavissa

Eilen saatiin yläkertaan lattiavalu. Niinkuin rakas kankenainen kirjoittikin, syvästi betoninharmaana. Mitä olisin voinut tehdä? Sanoa että rapsuttakaapas laasti takaisin, hankin jostain uudet ukot?

No, uusi lattia näköjään kelpaa leposijaksi sudenkorennolle, niin miksipäs ei meille. Hiukan kankeana se vielä jaksoi liikkua, kun sitä kosketin. Siitä sais joku saunalle hyvän lemmikin.

Kunta sit on kaikessa HILJAISUUDESSA antanut Soneralle luvan kännykkämastoon meidän maisemaan, n. 200m päähän talostamme. Nettisivuilta hakemus on hävinnyt heti vaaditun 14 päivän jälkeen, vaikka muut siellä on edelleen. Koko kylä on uupunut, sen hankkeen kaatamiseksi taisteltiin kevät. Eilen porattiin kallioon reiät louhimista varten. Oisko jollain ideoita?

Lattia jalkojen alla

Alakerran lattiat valettiin maanantaina ja yläkerran lattiat tänään. Nyt siis vain kuivatellaan. Näillä sadesäillä kuivuminen tuskin on turhan nopeaa. Ensi viikolla on sitten ikkunoiden asentamisen aika, ja väliseiniäkin voidaan ruveta rakentamaan. Aika ihanaa, kun talo näyttää koko ajan enemmän talolta. Enää ei edes iske ahdistus joka kerta raksalla käydessä. Nyt osaan vähän paremmin suhtautua siihen, että ongelmat on tarkoitettu ratkottaviksi eikä murehdittaviksi.

Eilen illalla maalasin muutaman tolpan ruosteenestopohjamaalilla. Pieni ja nopea homma kiinnitti minua taas tiukemmin tähän projektiin. On tosi kiva päästä itse tekemään jotain konkreettista. En silti luvannut maalata räystäitä viiden metrin korkeudessa killuvilla hukkalaudoista kyhätyillä telineillä. En kaipaa niin vakavaa vaarantunnetta, ja sitäpaitsi viikonloppuna on aika paljon ohjelmaa muutenkin.

Päivän ilonaihe: Saatiin myytyä yksi turhista rautapalkeista.
Päivän ärsytyksenaihe: Urakoitsija kertoi jälkikäteen, että valuporukka ei ollutkaan hänen palkollisiaan, vaan heille pitää maksaa käteen. Nyt on siis todella harmaat lattiat, harmaammat kuin olisimme halunneet!

Konesaumakatto - suosittelen!

Nyt on ensimmäinen "valmis" pinta paikallaan. Eihän tuo nyt lopullinen ole, tai ei ainakaan pitäisi olla, koska suunnitelmissa on maalata katto tummanharmaaksi myöhemmin. Milloin sen aika on, ei ole vielä varmaan. Muutaman vuoden katon pitää antaa olla, mutta takarajaa ei ole. Periaatteessa paranee vain vanhetessaan. 

 

Konesaumakatto on yksi niistä työvaiheista (ilmeisen harvoista ehkä?) joita voin muistella tyytyväisenä vielä vuosienkin päästä. En nyt ainakaan keksi mitään mistä valittaisin. Puheluihin vastattiin aina, neuvoja sain enemmän kuin osasin odottaa, jne. Kertakaikkiaan ammattimainen asenne niin asiakaspalvelussa kuin työssä itse katolla. Työn teki JP-Peltityö Oy Nummelasta. Aivan ehdottomat suosittelut annan heidän työstään.

Muuten on alakertaan väännettyä vesijohtoa, sähköjohtoa ja lattialämmitysputkea. Siellä viimeistä lenkkiä vaille on valmista valettavaksi ja valu on tulossa tiistaina. Yläkertaan on laitettu tuulenohjaimet ja pystystyroksit kattoon. Seuraavaksi sinne laitetaan höyrynsulkumuovi. Sitten olisi tarkoitus levitellä styroksit ja ottaa putkimiehet ja sähkömiehet tekemään valun alle tulevat hommansa valmiiksi. Ehkä jo loppuviikosta saadaan valu myös yläkertaan. Hyvä olisi saada, koska Skaalan asennusporukka ei saanut viestitettyä tehtaalle, että en halua ikkunoita vielä ennen valuja. Ikkunat ilmestyivät pihaan, ja nyt on pieni pelko siitä miten ne siinä säilyvät. Sadevedeltä ne onneksi on suojattu, mutta jos kova sade tulee, roiskuu kadulta vesi pakettien alle eikä siellä muoveja ole.

Parvekkeen rakennetta hiukan muutettiin viime metreillä, josta seurauksena teräksiä jäi hiukan yli. Olisihan niitä muutenkin vähän jäänyt, koska jouduin ostamaan ne täysinä 12m tai 6m kankina. Eli jos jollain on tarvetta seuraaville profiiliputkille, ota yhteyttä! 140x140x5 12m + 279cm + 71cm, 150x100x5 474cm, 100x100x4 430cm ja 100x80x4 238cm