Tähtäimessä: 160-neliöinen valubetoniharkkotalo jyrkkään rinteeseen. Pääsisäänkäynti ylärinteestä, huoneita kuusi.

maanantai 28. kesäkuuta 2010

Uskottavuusongelmia

Hei taas!

Tänään laattakaupoilla tuskastuin samaan ongelmaan kuin niin monta kertaa ennenkin: minua ei uskota maksukykyiseksi asiakkaaksi, tai sitten niin sanotut asiakaspalvelijat eivät vain tiedä palvelusta yhtään mitään. Tiedän näyttäväni ikäistäni nuoremmalta, mutta ei kai kauppojen tekeminen ole keski-ikäisten yksinoikeus? Pahin kokemus tuli pari viikkoa sitten paikallisessa Kaakelikeskuksessa, jossa kerroin heti rakennusprojektistamme, että kaikki pintamateriaalit pitäisi valita. Myyjä ei sanonut _yhtään mitään_ vaan lampsi tietokoneen ääreen (muita asiakkaita ei ollut). Yritin positiivisesti ajatella, että ehkä onkin ihan kiva katsoa ensin rauhassa ja sitten vasta kysellä, mutta eipä tuo rouva oikein olisi joutanut vastailemaan myöhemminkään. Tosi tylysti ja lyhyesti selvitti asiat. Surkuhupaisaa on, että kyseisestä liikkeestä tuli seuraavana päivänä varsin mairitteleva mainoskirje kankemiehen nimellä varustettuna. Ehkä tuon kirjeen kanssa saisi palvelua, mene ja tiedä. Toistaiseksi en siis ole juurikaan edennyt laatta-asioissa. Tämä viikko on minulla lomaa, miehellä töitä. Niinpä ohjelmaani kuuluu kauppojen kiertely kolmen lapsen kera, jihuu. Taitaa tulla karkkiviikko, että saan lapset jaksamaan!

Tänään saimme onneksi myös päinvastaisen kokemuksen asiakaspalvelusta. Kävimme Askiston Kalusteessa tarkentamassa keittiösuunnitelmia, tilaus tehdään kuitenkin vasta elokuussa. Tuota firmaa voin suositella lämpimästi ainakin tässä vaiheessa. Valikoima on todella hyvä ja palvelu sangen ystävällistä ja mutkatonta. Siellä ei yritetä väkisin myydä turhia vitkuttimia isolla rahalla, kuten monissa keittiökaupoissa.

Virolaistenkin Juhannus on nyt juhlittu ja miehet ovat palanneet töihin. Seinät ovat nousseet sen verran kuin voivat ennen huomista valua. Harkkojahan saa olla n. 1,5 metrin kerros kerralla valettavaksi. Parin viikon päästä pitäisi jo saada katto päälle ja kolmen viikon päästä ikkunat. Huisaa, että projekti etenee niin näkyvästi. Minua vain ahdistaa se, että jossain välissä haluaisin lomaillakin. Meillä on koko perheen yhteistä lomaa kaksi viikkoa alkaen viikon päästä - eli juuri siihen aikaan, kun raksalla tapahtuu eniten. Eihän meidän pitänyt itse tehdä, mutta kovin vaikeaa on miehen jättää raksaa muiden haltuun. Minä taas en koe lomaa lomaksi, jos pyöritään vain raksalla ja rautakaupassa. Tahdon totaalisen katkon arkeen!

1 kommentti:

  1. Mun uskottavuusongelmani tuli esille rautakangen kanssa. Siivoilin ohivalettuja läjiä sisäpuolen seinänvierustoilta tasoittaakseni styroxeille tietä. Siinä sit oli hiukka isompi kakku, joka ei lähtenyt lyömällä irti seinästä. Hain hiukan tallaa kangen alle ja aattelin nostavani sen vipuvartta hyväksikäyttäen ylös siitä. Polkaisin kangen päälle ja NAPS! Kanki pärähti poikki. Olkookin, ettei se ihan oikea rautakanki ollut vaan joku työkoneen piikki papan jäämistöstä. Kauan se kuitenkin oli hyvin palvellut, mutta nyt tuli loppu.

    VastaaPoista