Sain kommenttia että liekö kuusi vielä katolla kun mitään ei tapahdu. No, tarinoin hiukan tämän hetken tilannetta, mutta ensimmäiseksi voin kyllä myöntää että on sekä ollut tapahtumatta, että ihan vaan laiskuus iskenyt tietomakoneita kohtaan.
Niin on loma osunut ja uponnut, että näin nörttiammattilaisena on tietokone ollut mooonta päivää koskematta. Puhelimesta toki pakolliset veispuukkaukset ja iimeilit katselen, mutta se on nopeeta hommaa se. Liekö nörtti siis enää ollenkaan. Mietin tänään, että opiskelisinko kondiittoriksi, kampaajaksi vai semmoiseksi joka poistelee ihokarvoja. Kokeneemmat konkarit arvaavatkin, että uretaanin kanssahan sitä on puuhasteltu tämä päivä. Apukarmeja upotellut eristeeseen. Sitten kun oli apukarmit mitoitettu (ikkunoissa kakkoskakkosta, ovissa kakkosnelosta), niille tehty urat (sähkömoottorisahalla, jonka laipassa mittapuu estämässä liian syvät urat, kuumailmapuhaltimella, vasaralla, sorkkaraudalla ja puukolla) ja tukipuut estämään pullistelut, niin pääsinkin pursottelemaan uretaania. On se vaan ihmeaine. Sillä sai tuossa syyspuhurissa itselleen kätevästi housunpaikat samaan hintaan. Tuli kokeiltua uretaanin toimivuus muotovaahtonakin. Tajusin kyllä muutaman ihokarvakokeilun jälkeen antaa sen ensin kuivua, ennenkuin ryhdyin kaapimaan pois. Nyt onnistuu siis sekä kerman pursotus, astetta kiinteämmän muotovaahdon laitto, että myös ihokarvojen poisto. Halukkaat ilmoittautukoot kommenttina.
Katto kun viime päivitityksessä sai muotonsa kattotuolien muodossa, on nyt tilanne se, että aluskate on asennettu ja konesaumapeltikattomiehen (hienon sanan keksin) ohjeiden mukaisesti laudoitettu 5cm raolla. Lammin puutavaratoimittaja otti ja unohti toimittaa mulle erän raakaponttilautaa ajallaan (vai liekö mennyt jollekulle pääministerille?) niin parvekkeen kohdalta kattolaudoitus vielä puuttuu. Sain toimittajan kanssa sitten sovittua, että kun tavaraa vaan ei ala näkymään, niin jospa he ostaisivat ne mulle jostain paikallisesta ja haen ne sitten sieltä. Niinpä hain tänään S-Raudasta ponttilautaa 249,5m.
Myös kauan kaivattu porakaivokoneisto saapui tänäiltana tontille! Aamulla lähdetään kohti maan keskipistettä. Tavoitteena TIETENKIN reikä läpi pallon, jolloin kaukomatkailu helpottuu huomattavasti. Eikös maan vetovoima hoida pehmeän laskeutumisen pallon toiselle puolelle voiman ja vastavoiman lain perusteella, eikös?
Virallinen osuus olkoot se, että runkokatselmus suoritettiin tänään 4.8. klo 9. Risupalaute kuuluu yksinoikeutetusti LVI-urakoitsijalle, josta en ole kuullut kuin huhuja ja lupauksia viimeiseen kolmeen viikkoon. Alkaa lattiavalut painaa ikävästi päälle, mutta eipä voi valaa kun ei viemäröinnit ja vesijohdot ole paikallaan! Ruusut sen sijaan, niinkuin olisi kuulunut ehkä jokaisella kertaa, kuuluvat rakennesuunnittelijallemme! Niin ja isälleni, joka on tällä viikolla häärinyt apukarmiapuna. Rakennesuunnittelija (Mikko Tähtinen) on jopa lomalla ollessaan auttanut reppanaa hädässä. Siinä kaiken keskellä lähetti myös kutsun ja pääsyliput Tammelan Hakkapeliittatapahtumaan (
http://www.nsaura.fi/tapahtumanesittely.html)!
Nyt kun tämä on todistetusti kokeiltu, että pikku tökkimisellä saan aikaiseksi jotain päivittää, niin kannustankin teitä reippaasti kyselemään perään, jos ei blogiin meinaa uutta kamaa ilmestyä! Kankenainen nappaili tänään kuviakin, ovat visusti tallessa tuolla kamerassa. Kuvapäivityksiä tänään ei siitä huolimatta tule, mutta ehkä taas joskus! Parhaiten kuvia saattekin nähtäville ilmestymällä paikanpäälle. Tutummat tietää paikan, tuntemattomammat voivat ilmoittaa halukkuudestaan, niin eiköhän paikkatieto saada toimitettua.
