Tähtäimessä: 160-neliöinen valubetoniharkkotalo jyrkkään rinteeseen. Pääsisäänkäynti ylärinteestä, huoneita kuusi.

maanantai 28. kesäkuuta 2010

Uskottavuusongelmia

Hei taas!

Tänään laattakaupoilla tuskastuin samaan ongelmaan kuin niin monta kertaa ennenkin: minua ei uskota maksukykyiseksi asiakkaaksi, tai sitten niin sanotut asiakaspalvelijat eivät vain tiedä palvelusta yhtään mitään. Tiedän näyttäväni ikäistäni nuoremmalta, mutta ei kai kauppojen tekeminen ole keski-ikäisten yksinoikeus? Pahin kokemus tuli pari viikkoa sitten paikallisessa Kaakelikeskuksessa, jossa kerroin heti rakennusprojektistamme, että kaikki pintamateriaalit pitäisi valita. Myyjä ei sanonut _yhtään mitään_ vaan lampsi tietokoneen ääreen (muita asiakkaita ei ollut). Yritin positiivisesti ajatella, että ehkä onkin ihan kiva katsoa ensin rauhassa ja sitten vasta kysellä, mutta eipä tuo rouva oikein olisi joutanut vastailemaan myöhemminkään. Tosi tylysti ja lyhyesti selvitti asiat. Surkuhupaisaa on, että kyseisestä liikkeestä tuli seuraavana päivänä varsin mairitteleva mainoskirje kankemiehen nimellä varustettuna. Ehkä tuon kirjeen kanssa saisi palvelua, mene ja tiedä. Toistaiseksi en siis ole juurikaan edennyt laatta-asioissa. Tämä viikko on minulla lomaa, miehellä töitä. Niinpä ohjelmaani kuuluu kauppojen kiertely kolmen lapsen kera, jihuu. Taitaa tulla karkkiviikko, että saan lapset jaksamaan!

Tänään saimme onneksi myös päinvastaisen kokemuksen asiakaspalvelusta. Kävimme Askiston Kalusteessa tarkentamassa keittiösuunnitelmia, tilaus tehdään kuitenkin vasta elokuussa. Tuota firmaa voin suositella lämpimästi ainakin tässä vaiheessa. Valikoima on todella hyvä ja palvelu sangen ystävällistä ja mutkatonta. Siellä ei yritetä väkisin myydä turhia vitkuttimia isolla rahalla, kuten monissa keittiökaupoissa.

Virolaistenkin Juhannus on nyt juhlittu ja miehet ovat palanneet töihin. Seinät ovat nousseet sen verran kuin voivat ennen huomista valua. Harkkojahan saa olla n. 1,5 metrin kerros kerralla valettavaksi. Parin viikon päästä pitäisi jo saada katto päälle ja kolmen viikon päästä ikkunat. Huisaa, että projekti etenee niin näkyvästi. Minua vain ahdistaa se, että jossain välissä haluaisin lomaillakin. Meillä on koko perheen yhteistä lomaa kaksi viikkoa alkaen viikon päästä - eli juuri siihen aikaan, kun raksalla tapahtuu eniten. Eihän meidän pitänyt itse tehdä, mutta kovin vaikeaa on miehen jättää raksaa muiden haltuun. Minä taas en koe lomaa lomaksi, jos pyöritään vain raksalla ja rautakaupassa. Tahdon totaalisen katkon arkeen!

torstai 24. kesäkuuta 2010

Juhannusta - tukimuurilla tai ilman

Tässä onkin ollut hiljaista, tai siis blogissa on ollut. Raksalla tapahtuu. Ontelokentän valun jälkeen ollaan jo nostettu 120cm kakkoskerrostakin. Putkimies kaivoi alakerran viemärit paikalleen, ja appiukko hyökkäsi kantokasan kimppuun. Myön pienimuotoinen kotouttaminen piti suorittaa, kun naapuri aloittaa maanrakennustyöt. Eli appiukko kantoi helteessä kamoja siltä puolelta meille, samalla kun minä kaivoin nenää ilmastoidussa konttorissa. Kiitos appiukolle!

Runkoporukka kun on virolainen, niin he lähtivät viettämään omaa juhannustaan jo viimeviikon lopussa. Saivat sitten vähän pidemmän loman tähän kohtaan. Meidän juhannusta alustetaan juuri ystävien kutsumana heidän mökillään, joten juhannusjuhlat alkaa tässä vaiheessa tasoittua noihin ostokankemiehiin verrattuna. Varsinkin, kun he palaavat työmaalle ilmeisesti jo perjantaina. Viron juhannus on siis kiinteänä tietyssä päivässä edelleen, vaikka suomalaisen työläisen selkänahasta revitäänkin sen verran että juhannus on aina lauantaisin.

Kattotuolit on ilmoitettu saapuvaksi viikolla 27. Konesaumakatto alkaa nousta siitä ehkä viikon päästä. Ikkunat tulee näillä näkymin viikolla 28-29. Eli kaikenkaikkiaan voisi sanoa että kyllä tämä tästä!

Viimepäivien tiukat ajatusväännöt on käyty ajoluiskan pengerryksen kanssa. Haasteena on n. 2m korkeusero 2m matkalla. Eli naapurin rajaan on 2m matkaa ja siitä maan pitäis olla 2m korkeammalla. Ollako korkea (ja vahva!?) tukimuuri, vai mitä? Valumuotilla vai muurikivellä? Ei vaan tajuu, on jotenkin tuo 3D hahmotus niin heikkoa tässä vaiheessa pihasuunnittelua. Onneksi naapurin kanssa aiheesta tuli juteltua, hän mieluummin ottaa omalle puolelleen pengerrystä loivana, kuin että kasataan maanrakentajan ehdottamat isot luonnonkivet penkereeksi. Ei ehkä mikään silmälle mieluisin ratkaisu semmoinen... Täytyy luonnostella ongelma paperille ja toimittaa rakennesuunnittelijalle, niin saa tarvittavan muurin speksit.

Toinen haaste on ollut unidrain-lattiakaivot. LVI-suunnittelija ei ollut semmoisista kuullutkaan. Nyt olenkin haalinut tietoa sieltä ja täältä ja yrittänyt itse keksiä mihin kohtaan niitä pitäisi lätkiä. Oven eteen ilmeisesti ei voi, koska se pelti nousee 5,6cm seinälle. Tulis hiukka korkea kynnys... Täytyy siis pohtia kurasyöppöä, vai mikä lie sen nimi nyt onkaan. Vai onko jollakulla ideoita oven eteen sijoitettavaan lattiakaivoon, jolla vois toteuttaa kohtuulliset kaadot isolla lattialaatalla? Eli toisinsanoen, kaivon muodon pitäis olla pitkä ja kapea.

keskiviikko 16. kesäkuuta 2010

Perheen innokkain rakentaja

...on kaksivuotias pikkukanke. Hän olisi aina menossa tontille!
Tänään taas ajelutin hänet sinne ärsyttävästi rätäjävällä kolmipyöräisellä, jota poikaparka ei vielä osaa edes polkea. Kiipesimme "kattoterassille" ihailemaan maisemia uusia hienoja portaita pitkin. Hieman pelotti, kun ei yläkerran harkkokerroksia ole vielä aloitettu, joten kaiteita ei ole harjateräksiä enempää. Enemmän kuitenkin pelotti, kun tielle ilmestyi nosturi-auto, joka ryhtyi kasaamaan harkkolavoja ympärillemme. Siirryimme siis leikkipuistoon ja jätimme miehet jatkamaan hommiaan.

Maanantaina siis valettiin umpeen ontelolaattojen kolot, ja valettiinpa siinä samassa kymmeniä pihalaattojakin. Hermoja alkaa kiristää, kun betonia on aina reilusti liikaa, eikä kuskit suostu sitä viemään mukanaan. Loppujen hävitys vaatii mielikuvitusta, jos aiomme saada pihassa jotain kasvamaankin. Meidän tähän asti toimivin ratkaisumme on ollut käyttää laattamuotteina pesuvateja. Niistä tulee kauniita ja juuri sopivan kokoisia laattoja. Niitäkin alkaa vain olla jo niin paljon, että uusia ideoita kaivataan!

Raksamiehet keksivät käyttää ylijäämäbetonia myös anturan viistotuksiin. Nyt on siis viistotukset valmiit ja bitumikaistojen laittaminenkin aloitettu. Vielä pitäisi laittaa patolevyt seiniin ja ensi viikolla voidaankin tehdä ulkopuolinen täyttö. On aika jännää nähdä, miten talo sitten istahtaa tontille.

maanantai 14. kesäkuuta 2010

Portaat paikallaan


Portaat nostettiin paikalleen aamupäivästä. Siinäpä ne odottaa myöhemmin tänään tulevaa valua. Tarkkoja poikia olivat asennuksessa. Alapää kun oli vatupassissa, niin yläpäässä ois pitänyt 2mm kääntää. Sit huomattiin, että mittatarkkuus asennuksessa oli parempi kuin mitä portaiden teossa on ollut.

sunnuntai 13. kesäkuuta 2010

Ontelojuotosten alla



Huomenna olisi tulossa ontelojuotokset. Hyvin näytti olevan muotitukset valmiina ainakin suurimmaksi osaksi. Portaat kiinnitetään ilmeisesti huomenna samassa valussa. Oli portaiden "parvekekiinnitys" jo valmisteltu. Kuvassa vasemmalla näkyvät kolme uraa ovat sitä, ontelon sisään valetaan 100mm U-palkit, joiden varaan portaat saadaan tuettua.

Yritin hiukan katsella ontelovälien raudoituksia. Siellä oli suurin osa mielestäni ihan oikein, eli teräs oli muovipalalla hiukan nostettu ontelovälin pohjalta ylöspäin. Muutamassa paikassa oli sitten erikoisempia virityksiä, oli käännetty 90 asteen kulmaan teräksen pää, eli se pää makasi välin pohjalla. Jokunen oli myös semmoinen, jossa suora teräs makasi ilman korokepalaa pohjalla. Täytyy muistaa käydä asia huomenna vastaavan kanssa läpi. Mä pelkään että jos tahdomme suoraan tasoittaa ja maalata alakerran katon, niin liian lähellä pintaa oleva teräs puskee ruostetta maalin läpi. 

lauantai 12. kesäkuuta 2010

Märkää ja metallia

Niin, ensin siis noista portaista sen verran, että kyllä ne tontille tuli. Noin tunnin myöhässä, mutta kun melko nopeasti totesimme ettei niitä heti lähdetä kiinnittämään, niin siksi odottelemme niiden asentamista vielä. Onteloista puuttuneiden tarvittavien vahvistusten vuoksi ei portaille saatu nopeasti tehtyä kiinnitystä, niin päätimme siirtää homman kauemmas. Todennäköisesti portaat kiinnitetään maanantaina, jolloin ne voidaan valaa paikalleen iltapäivällä kun ontelojuotosvalu saapuu.

Nyt on siis ulospäin tapahtunut melko vähän. Onteloiden rengasraudoitusta ja valumuotteja erilaisiin paikkoihin on tehty. Rakentamiseen sopivat kelit hiukan heikkenivät, alkoi tuulla ja sataa. Siinä metallitelineet näyttivät sitten sen huonomman puolensa. Urakoitsijan yks työntekijä seisoi metallitelineillä vesisateessa ja kun kaveri ojensi porakonetta, niin sitten jysähti. Sähköisku, mutta onneksi kuitenkin sen verran pieni ettei mitään isompaa sattunut. Kyllä hän tänään vähän valitteli että ihan kaikki ei vielä ole paikallaan kun sen verran käteen vielä sattuu. Ainekset kyllä oli siihenkin, että viisi lastaan olisivat turhaan odotelleet isää kotiin. Onneksi nojaili telineeseen siten, että sähkö meni vain käden kautta. Jos olisi mennyt kädestä toiseen, niin ehkä työkamujensa elvytystaidot olisivat joutuneet koetukseen.

perjantai 11. kesäkuuta 2010

Sisustuspohdintoja

Portaita saamme edelleenki odottaa, eikä raksalla ole nyt tapahtunut muutenkaan mitään kovin näkyvää. Ahkerien urakoitsijoiden lisäksi siellä on kuitenkin häärinyt tällä viikolla appiukko, kiitos vaan.

Tänään olen koittanut kovasti paneutua sisustusmateriaaleihin. Nyt kun saisi parketin valinnan virallistettua, niin voisi siirtyä laattoihin ja tarkistaa keittiönkin värin. Parketissa on edelleen ykkössijalla se aiemmin linkittämäni Timberwisen Clay-värinen tammilautaparketti. Tosin ajattelimme siirtyä astetta oksaisempaan rusticiin tai vielä kirjavampaan vintage-laatuun. Kährsin Heritage-malliston Plantagenet http//www.kahrs.com/_layouts/productimages/151L85EKFG_int_large.jpg on vielä aavistuksen hienompi, mutta emme ole valmiita maksamaan kaksinkertaista hintaa siitä, että oksankohdat on huonosti kitattu. Kyseinen parketti on siis todella krouvi ja maksaa yli 100 € neliöltä.

Kävin paikallisessa laattaliikkeessä ideoita hakemassa. Totesin suurimman osan laatoista ihan kamaliksi, mutta oli siellä helmiäkin seassa. Erityisesti ihastuin mosaiikkilaattoihin, jotka olivat kirkasta, värillistä lasia. Sellaisia voisin haluta keittiönseinän piristykseksi. Suuret seinäpinnat olen ajatellut pitää valkoisina niin keittiössä kuin kylppäreissäkin, mutta valkoisiakin laattoja on hurjat valikoimat. Pakko kai vain valita halvin, joka näyttää kivalta. Minulle tuottaa suurta tuskaa se, että näen ihania asioita, ja sitten onkin tyydyttävä tavallisen tylsään rahan takia. Esimerkiksi kylppärijutuista olin autuaan pihalla ennen tähän projektiin ryhtymistä, ja muka valmis halpoihin perusratkaisuihin. Nyt kun on ollut pakko tutkia valikoimia, olenkin löytänyt monta "pakko saada"-asiaa: yksi näistä on seinä-wc ja toinen Unidrain-lattiakaivo. Ensimmäinen siksi, että seinälle kiinnitettävässä wc-istuimessa on huomattavasti vähemmän siivottavaa pintaa ja toinen siksi, että isot lattialaatat on paljon hienompia ja helpommin siivottavia kuin pienet. Ja isoja laattojahan ei voi laittaa lattiaan, jos lattiakaivo on perinteinen. Vessanpöntöistä tämänhetkinen suosikkini on Hatrian Daytime: http://www.hatria.com/en/hatria/articles/daytime-wall-hung-wc-seat-cover?aid=231&cid=89&clid=3 Sen muoto on mukavan mutkaton ja moderni. Inhoan siivoamista, etenkin vessan siivoamista. Eikö se olekin hyväksyttävä syy panostaa näihin asioihin? ...Ainakin, jos voitan huomenna lotossa. (En ole edes lotonnut!)

Ainiin, voisin linkittää vielä ulko-oven, jonka valitsimme: http://www.skaala.fi/images/big/uo_115_sia7mvY6e.jpg
Väri tosin on vaaleampi harmaa (RR22) ja ikkunat kirkasta lasia. Minusta tuo pitkä vedin on hurjan hieno, toivottavasti ei osoittaudu hankalaksi.

Haussa on vielä puinen (tai puulla pinnoitettu) vaakauritettu varastonovi. Kaikki varastonovet tuntuvat olevan pystylaudoitettuja, mutta sellainen ei meidän vaakarimaseinään istu millään! Jos tiedät, mistä sellaisen saisi kohtuullisin kustannuksin, niin ilmoita ihmeessä.

Ainiin, jos jollakulla on kokemusta betonielementtiportaiden päällystämisestä, niin vinkkejä otetaan mielellään vastaan.

maanantai 7. kesäkuuta 2010

Portaita odotellessa


Porrasaukosta loistaa avara ja valoisa yläkertamme. Nyt on siis välipohja paikallaan. Portaiden piti oleman tontilla klo 15 , mutta menee jonnekin neljään ennenkuin ne saapuu. Tässä siis vain venaillaan...

Ontelonostot alkaa


Tässä sitä mennään.

lauantai 5. kesäkuuta 2010

Etupiha


Pylväät ovat kuistin kannattimet, tosin vasta niiden perusta, eli jäävät maan alle.

Takapiha


Keskellä makuuhuoneiden ikkunat. Vasemmalla näkyy terassin ovi.

Haastekeräys

Edeltävässä postauksessa kankenainen hieman vihjaisi eteen ilmestyneistä ongelmista. Vai oisko ne nyt sitten haasteita tai mahdollisuuksia, riippuu kai ihan asenteesta. Mä olen asennoitunut niihin niin, että osaan odottaa niitä ja koenkin ne enemmän mahdollisuuksiksi tai haasteiksi. Jokaisella rakennuksella on omat vastoinkäymisensä ja tavallaan iloitsen jokaisesta. Iloitsen siksi, että ne havaitaan ja voidaan korjata. Voin täten uskotella itselleni, että se piiloon jäävien ongelmien lista vähenee jokaisesta esiin tulevasta. Sehän tarkoittaa suoraviivaisesti sitä, että lopputulos on laadukkaampi. Odottamaton ongelma ratkaistuna on parempi kuin havaitsematon ongelma. Otsikon mukaisesti keräänkin tähän pienen listan haasteista joita eteen on tähän mennessä tullut. En aio kertoa ihan kaikkea lähtien ikkunoiden värityksistä tai ovien urituksista, vaan enemmänkin keskityn niihin jotka ovat vaatineet korjauksia/pohdintoja isommalla porukalla.

- Louhinnassa keskelle taloa jäi pieni töyräs. Se käytiin jälkiräjäyttämässä eräänä varhaisena lauantaiaamuna.

- Perusmuurin raudoitus. Urakoitsijan tontille nimittämät rakennusmiehet eivät olleet aiemmin Lammikiveä työstäneet. Tästä seurauksena oli, että raudoitukset olivat väärin. Alimmat harkkokerrokset eivät olleet ankkuroituja anturaan, eikä vaakaraudoituksessa ollut 600mm limitystä. Rakennesuunnittelijan laskemana korjauksena antura tapitettiin sisäpuolelta ja tehtiin 10cm lisävalu. Maanpaineseiniin lisättiin raudoitteita ja siirrettiin kantavuus ylempiin harkkokerroksiin.

- Vesi ja viemäri tulivat kylmän varaston puolelle. Korjauksena yritettiin kaivaa oja auki ja kääntää suuntaus lämpimien tilojen puolelle, mutta vastassa olikin kallio. Käännettiin sen jälkeen putket kylmän varaston puolelta anturan ali makuuhuoneen puolelle. Putkien päälle laitettiin FinnFoam lisäeristeeksi ja samalla päätettiin kasvattaa kylmään varastoon tulevaa styroksimäärää 150mm:stä 200mm:iin.

-  Sisäpuolen täytöissä kauhasta tippui harkko-onteloihin hiekkaa ja kiviä. Tämä haittaa seuraavaa valua. Ratkaisuna harkkoihin porattiin reikiä ja veden avulla valutettiin hiekat pois.

- Tieto elementtiportaista ei ollut saavuttanut rakennesuunnittelijaa, joten ontelokentässä ei oltu otettu tätä huomioon. Tulevissa ontelolaatoissa ei siis ollut tarvittavaa kantavuutta elementtiportaiden painolle. Rakennesuunnittelijoiden ja ontelosuunnittelijoiden yöllisten mietintöjen jälkeen ratkaisuna tehdään portaille tuki lisäraudoitteilla. Värikkäiden raudanmetsästysretkien jälkeen oikeat kantavuudet antavat raudat löydettiin. Portaiden alapäälle tehtiin oma antura jälkikäteen.

- Lammi ei ollut huomannut rakennesuunnitelmissa ollutta sisäkuoren harkkomuutosta. Lämpökivi oli isojen ikkunoiden ylityksissä korvattu sisäkuoressa MH-150 harkolla. Tätä ei harkkokuormissa kuitenkaan ollut. Lammin ja rakennesuunnittelijan laskelmien jälkeen päädyttiin pienellä lisäraudoitteella ja ontelonkiinnitysvalujen vahvistuksella siihen että LL-400 harkko kestää tarvittavan kuormituksen.


Pienempiä haasteita on toki ollut lukuisia. Katkaisijoiden rasioille ei kukaan ole muistanut tehdä varauksia/putkituksia, eli täytyy roilottaa jälkikäteen. Telineitä ei tuntunut saavan koko Suomesta, mutta onneksi urakoitsija löysi edulliset Virosta. Ontelokentän kohtaan tulevat eristeet vaihtui pariin kertaan. 16mm harjaterästä ei oltu tilattu. Valuissa on aina kiire, seinien kasteleminen tuntuu jäävän aina minun hommaksi. Yksi sähkörasia telineiden alla ei ollut paikallaan, betoni valui sitä kautta maahan (parisataa litraa). Ja monia muitakin.


Pyrin lisäämään vielä tänään kuvan blogiin. Nyt on alakerta "valmis" eli odottelemme vain maanantaina saapuvia ontelolaattoja. Sitten pääsee seuraavan kerroksen kimppuun.

torstai 3. kesäkuuta 2010

Älvsbyssä olisit jo kotona

Tänään harmittaa ihan kamalasti, että ryhdyimme tähän projektiin, emmekä tyytyneet valmistaloon. Tähän mennessä on ollut jo niin paljon ongelmia melkein joka asian ja asiantuntijan kanssa, etten jaksa uskoa, että tuosta edes asuttavaa taloa tulee. Naapurin tontilla kukat kukkii, eikä kuokka ole sinne kajonnut. Kuitenkin jo kahden kuukauden päästä siinä seisoo asuttava talo! Näin voisi olla meiläkin, jos emme olisi niin kranttuja.

Olen kuullut kymmeniä valituksia rakentamisen rankkuudesta, mutta yleensä ne ovat kohdistuneet pitkiin päiviin raksalla ja vähäiseen aikaan perheen kanssa. Me päätimme olla rasittamatta perhe-elämäämme liikaa ja rakennuttaa talon ammattilaisilla. Ilmeisesti se oli virhe, sillä näitä ammattilaisia saa vahtia enemmän kuin meidän lapsia! Muuten ei tule hommat tehdyksi oikein tai ollenkaan. Miesparka saa varmasti aivokasvaimen, jos kännykkäsäteily semmoista aiheuttaa. Kaiket päivät menee puhelimessa erilaisia asioita selvittäessä. En voi kuin ihaillen ihmetellä, miten hänen hermonsa kestävät - ja tietenkin siinä sivussa yritän kantaa oman osani. Tänään se on tarkoittanut ikkunanpuitteiden ja ovien värin valintaa sekä lastenhoitoa. Kovasti odotan sitä aikaa, että pääsen tekemään jotain ihan konkreettista raksalla. Tällä erää siis luulen, että sisäpinnat tehdään aika pitkälti itse, jos ei jostain löydy oikeasti ammattitaitoista ja korkeamoraalista työväkeä.

tiistai 1. kesäkuuta 2010

Pikkukanke puuhaa



Otin pikkukanken kuvaan ihan vaan mittakaavan vuoksi. Seinät on taas valukorkeudessa, odottelee huomista klo 07:00 alkavaa valua. Sit on valu torstaina ja vielä perjantainakn. Maanantaina tuleekin sit ontelolaatat ja portaat. Eli nytte on tapahtunut paljon pienessä ajassa. Viimeiset harkot saapuu sitten 14. päivä maanantaina.

Kuten kuvasta näkyy, on tontille saatu telineet. Sain yhden tarjouksen telineistä, joka ois kustantanut noin 6500 euroa kahdelta kuukaudelta (95e/pvä + rahti 620e + hulluja hintoja "lisätöistä" tyyliin 500e/alkava odotustunti). Eli siis ajalta, jonka urakoitsija sanoi olevan telinetarpeen. En sitten tarttunut tuohon tarjoukseen. Seuraavaksi tulikin urakoitsijan laariin jälleen lisäpisteitä roimasti, kun hän sanoi tarjouksen myös olleen kallis. Hän lupasi hankkia telineet. Ja siis hankkikin. Koko taloon riittävät telineet, niin harkkotöihin kuin tuleviin sisätöihinkin. Hintaa tuli 1000e/kk, sisältäen rahdin Virosta. Lienee näitä virolaisurakoitsijan mukana tulevia etuja, hänellä kun tuntuu olevan Virossakin todella hyvät suhteet rakennusalan liikkeisiin. Muutenkin hänen otteissaan on järkeä tehdä valikoidut asiat toisin kuin Suomessa yleisesti urakoitsijat tekee. Se tarkoittaa suoraa säästöä minulle.